Syksyn viimeisen sivistävän illan aiheena oli feministinaisen raskaus ja siihen liittyvät huomiot. Ilta oli kevyen tieteellinen, sillä alustus perustui paljolti odottajan omiin kokemuksiin. Pohjana kokemusten tarkastelulle oli myös Päivi Naskalin Lapin yliopistoon tehty väitöskirja Tyttö, äiti, kasvatus. Kohti feminiinistä kasvatusfilosofiaa (1998), jossa Naskali pohtii kasvatustieteen suhdetta esimerkiksi psykoanalyysiin ja kirjoittaa tyttölapsen prinsessavaiheesta. Alustaja otti (epäröivän) kannan, että prinsessavaihe on enemmän markkinakoneiston luomaa ja patriarkaalisen järjestelmän tuotosta, kuin kehitykselle elintärkeä vaihe. Toisaalta haasteellista on se, että ei väheksyisi tyttöyteen liitettäviä ominaisuuksia, vaikka ei itse niitä kasvatuksessa haluaisikaan korostaa. Jos tyttölapsi saa prinsessavaiheen kautta itseluottamusta ja mahdollisuuden olla huomion keskipiste, joka ehkä muulloin on enemmän poikalasten osana, niin miksi se kielettäisiin? Mutta toisaalta, onko myös tyttölapsi heti syntymästään ”ei-mies” ja jotenkin toinen? Aina viitataan Freudin käsitteisiin, joissa tyttölapsi huomaa olevansa äidin tapaan puutteellinen ilman penistä. Että poikalapsi on se ihmisen mitta. Keskustelussa pohdittiin, myös sitä, millaista on tämä ”huomio”, jota tyttölapsi prinsessavaiheessaan saa. Tuleeko se vain ulkonäön kautta ja toisten miellyttämisen kautta? Näihin kysymyksiin vastaaminen vaatisi syvällisempää tutustumista kasvatustieteisiin.
Naskali käsittelee kirjassaan myös hetero-oletusta, josta keskusteltiin illassa. Kasvatuksen tärkein perusta on yhteiskunnan jatkuvuuden takaaminen, eli heteroseksuaalisten mallien eteenpäin siirtäminen. Yhteiskunnan kirjoittamattomat säännöt takaavat sen, että vanhemmat saattavat toistaa oletettuja malleja. Freudin opin mukaan ”uskomme”, että tytön on vihattava äitiään ja rakastettava isäänsä menestyäkseen maailmassa. (Naskali, 1998, 77–79.) Keskustelijat pohtivat vanhemmuuden odotuksia ja sitä, miten lähtökohtaisesti aina odotetaan, että lapsella on hetero äiti ja isä.
Isän roolista alustaja oli tehnyt huomioita neuvolasta saadun oppaan pohjalta (Vauvan odotus). Teoksessa isyys rakentuu tekemisen ja tilanteen hallinnan kautta, isä esitetään käytännöllisenä ja kiinnostuneena sikiön ”teknisistä” ominaisuuksista. Muutamia esimerkkejä, joiden pohjalta keskusteltiin. Viikko 18: Nyt sikiölle alkaa tapahtua paljon asioita käsittämättömän nopeasti. Kun tutustut tämän ajan biologisiin yksityiskohtiin, saat näistä viikoista enemmän irti.
Viikko 27: Tiesitkö, että sikiön selkäranka muodostuu nyt 33 renkaasta, 150 nivelestä ja 1000 jänteestä? Välineistä ja vauvanhoitohuoneesta yksityiskohtaiset selostukset, mitä tarvitaan ja mitä kannattaa ottaa huomioon. Isän puolella kirjaa puhutaan rahasta, eli siitä, miten isä hankkii ja maksaa tarvikkeet. Viiikko 15: Toimi, älä höpise turhia! Tukesi ja osallistumisesi pitää näkyä käytännössä. Luo esim. lista tarvittavista puhelinnumeroista. Viikko 21: Joko olet suunnitellut vauvanhoitopisteen?
Teos siis haluaa sisällyttää isän mukaan odotukseen, mutta lähtökohtaisesti olettaen, että isällä ei ole mitään käsitystä lapsesta tai lapsen hoidosta. Ote IS 8.12.2009 (verkkolehti): Anna Anka on haukkunut myös ruotsalaiset isät, jotka hoitavat lapsiaan hänen mielestään liikaa. Amerikkalainen isä puolestaan menee paniikkiin, jos jää lapsen kanssa yksin yli 20 minuutiksi. Hänen tehtävänään ei ole siivota ja laittaa ruokaa, vaan tehdä töitä ja huolehtia sitä kautta perheestään. - Amerikkalaisissa miehissä on muutenkin enemmän tyyliä kuin ruotsalaisissa. He ovat romanttisia ja ostavat kalliita lahjoja.
Illassa pohdittiin myös sukupuolta ja sitä, miten tärkeää useimmille on sukupuolittaa syntynyt lapsi heti värikoodien avulla. Keskustelun pohjana oli iltalehden ”uutinen”, jossa otettiin kantaa ”brittiasiantuntijoiden” löydöksiin. IL 7.1.2009 (verkkolehti): Brittiasiantuntijoiden mukaan lelu- ja vaateliikkeet ovat markkinointikoneiston tehokkaalla tuella onnistuneet aivopesemään jopa 3-vuotiaista tytöistä väririippuvaisia, jotka kelpuuttavat käyttöönsä vain vaaleanpunaisia tuotteita. Nirsojen pikkuprinsessojen yleistyminen leventää entisestään sukupuolten välistä kuilua ja vahvistaa stereotypioita.
Lyhyessä jutussa ei oteta kantaa siihen, onko myös pojat aivopesty? Vai onko väririippuvuus vain tyttöihin ja naisiin soveltuva asia? Brittiasiantuntijoita ei myöskään yksilöidä, joten kirjoitus jää roikkumaan ilmaan. Myös keskustelupalstoilla oli aktivoitu keskustelemaan aiheesta. Kaksplus keskustelupalsta tammikuu 2009:
nimimerkki äiti:
kyllähän se on kuulkaa niin että punainen tytölle, sininen pojalle -linja on ja pysyy. MIKSI muuttamaan? Tytöt on tyttöjä ja pojat on poikia, ei sitä samanlaisia olla, eikä tarvikkaan koska on luotu kahta eri sukupuolta.
nimimerkki vieras vastaa: Luomiset sikseen - eikö poika ole enää poika, jos sillä on punaista päällä? Tai pelottaako vanhempaa, että vastaantulijat eivät tunnista tyttöä tytöksi (hui kamalaa), ellei sitä ole kiedottu pinkkiin päästä varpaisiin?
Illassa pohdittiin myös feministin mahdollisuuksia olla raskaana. Onko yleensäkään mahdollista olla feministi ja raskaana? Osittain ajatus jäi hautumaan, sillä osallistujilla ei ollut omaa kokemusta raskaudesta ja näin ollen asiaa ei ollut ehkä mietitty. Tuttavien ja kavereiden kokemusten kautta saatiin kuitenkin juteltua hyvä tovi siitä, onko esimerkiksi raskaana olevan naisen ruumis kaikkien omaisuutta. Saako mahaa koskea kysymättä? Ja mitä on kollektiivinen odotus? Onko raskaana oleminen naisia yhdistävä tekijä ja ketä ovat nämä ”naiset”, jotka sopivat yhteiseen odotukseen? Lyhyesti pohdittiin myös äitien paremmuutta ja huonommuutta. Eli sitä, miten vahvasti esimerkiksi synnytyksessä käytettäviin kipulääkkeisiin suhtaudutaan ja miten huonoksi äiti leimataan, jos tämä ei imetä lastaan.
