keskiviikkona, helmikuuta 10, 2010

Sivistävä ilta 1.2.2010: Sukupuolittunut nationalismi

Perinteisen käistyksen mukaan nationalismia ei voi olla ilman kansallisuutta. Kansallisuus puolestaan vaatii tarkoituksellista tuottamista ja esittämistä. Tämä on ns. poliittista nationalismia, joka on siis keinotekoista representaatioiden kautta tapahtunutta tietyn ilmiasun ja muodon toistoon perustuvaa vankistamista. Sukupuoli käsitetään yhtä lailla esitykseksi, joka perustuu pitkälti samoihin lainalaisuuksiin. John Austinin mukaan poliittinen nationalismi perustuu konstruktionismiin, jossa toisto tapahtuu juuri aktiivisesti ja tietoisesti tekojen kautta. Vastavuoroisesti puhutaan sosiaalisesta nationalismista, joka on tiedostamaton osa kollektiivista ajattelua. Kansallisuus on staattinen tila, joka saa usein päällekkäisiä merkityksiä. Näitä ovat materiaaliset käytännöt, sosiaaliset prosessit ja kulttuuriset representaatiot. Kuva omasta kansakunnasta on idealisoitu, muut ("toiset") ovat steretyyppisiä.

Poliittinen nationalismi tähtää pysyvyyteen. Koossa pitävä voima on hierarkia. Hierarkisia tunnuspiirteitä ovat muun muassa sukupuolieron sulkeistaminen, kansakunnan kehityskertomuksen kuvaaminen progressiivisena sekä kansakunnan ja yhteiskunnan probletisoimaton samastaminen. Viimeksi mainittu esiintyy yleisessä kielenkäytössä ja ajattelussa ns. "me" -henkenä. Pysyvyyttä pidetään tärkeänä kansallista koheesiota tukenava tekijänä, joten sitä pidetään yllä, vaikka se vankistaisikin maskuliinista hegemoniaa. Yhteiskuntia on aina yksi, joten status quo on pidettävä. Kansallinen pysyvyys konkretisoituu symboleina ja kansallisina juhlina.

Hyvin usein kansallinen identiteetti henkilöityy naisikoneina ("performatiivinen kansallisuus"). Nämä saavat eri ympäristöissä ja tilanteissa eri roolit. Rauhan aikana korostetaan kansakunnan hoivaavaa puolta. Suomi mielletään haavoittuvaksi neidoksi, jonka puolustaminen on koko kansakunnan yhteinen tehtävä. Ruotsi ja Venäjä käsitetään puolestaan äideiksi. Nationalismin "kultakaudella" (1848-1914) Englannin Britannia ja Saksan Germania ovat soturihahmoja, jotka ilmentävät kansakunnan sotilaallista voimaa ja hyvinvointia. Ranskan vallankumouksessa keksittiin liberaali soturi Marianne. Yhdysvallat jatkoi ideaa kehittämällä Vapaudenpatsaasta amerikkalaistyylisen, astraalin vapauden ajan airuen, Liberty -figuurin. Kuva on kuitenkin muuntuva. Kriisiajan naishahmot eivät kykene suojelemaan kansakuntaa itse. Äidistä tulee hauras ja viaton neito. Se ei ole voimakas, vaan pikemminkin sitkeä ja iskuja kestävä. Tokihan em. hahmot ovat miesten luomia fantasiahahmoja. Hahmot ovat poikkeuksetta objekteja, vaikka heille saisikin luotua ainakin näennäistehtävän. Edes hahmojen edustama vapaus tai yksilöllisyys ei ole heidän omaansa. Naisruumis saa selkeimmän merkityksensä viattomassa Suomi -neidossa, jonka koskemattomuus on jatkuvasti uhattuna. Pelko turmeltuvuudesta on maanpuolustushengen fundamentaalinen ydin. Nykyään nationalismi hakee ulkoisia tunnuspiirteitä lähempää. Brtiannia ikonisoituu kuningattareen (ei ikinä kuninkaaseen, mikä on huomattavaa, eli viittaus aikaisempaan subjektipositioon). Kyseessä on ikoninen toimettomuus, minkä voi nähdä tuotettujen symbolien jatkumona. Figuurien identiteetti on kiehtovan kompleksinen: He ovat vaarallisia ja viattomia, kesyjä ja villejä yhtaikaa.

Suomessa tasa-arvoa on pidetty itseisarvona. Tasa-arvottamisen juuret ovat agraariyhteiskunnassa (sic). Toki suomalainen(kin) omakuva on perinteisesti ollut maskuliininen. Yhteiskunnan perusyksikkönä on pidetty perinteisesti ydinperhettä, joka on samalla osa kansallisen ideologian rakentumista. Näin ollen, vaikka naisten työllistyminen Suomessa on verrattain korkea, on naisia aina kannustettu jäämään kotiin. Usein kuultu käsitys "vahvasta suomalaisesta naisesta" on jo sukupuolittunut diskurssi.

Kansallisuus on ideologia, joka on naamioitu ei-ideologiaksi kuten uskonnot.

Toiseus on erittäin keskeinen osa nationalismia, sillä kansallisuutta voi määritellä myös sen kautta, mitä "me" eivät ole. Täten me -positiota vankistetaan tietoisesti.