Kansantaloustiedettä pitkään määritelleessä uusklassisessa taloustieteessä sukupuoli on pysytellyt näkymättömänä. Tämä asia on kuitenkin muuttumassa, ja etenkin sellaisilla taloustieteen alueilla kuten kehitystaloustieteessä ja perheen taloustieteessä on alettu tarkastella sukupuolta. Perusteluja sille, miksi kansantaloustieteessä on mielekästä tarkastella sukupuolta, ovat seuraavanlaisia; ensinnäkin miesten toimintatavat ovat korostuneet teorioissa, kuten se, että koulutuksen jälkeen siirrytään suoraan työmarkkinoille, jossa pysytellään sitten eläkeikään saakka. Politiikan vaikutukset ovat myös erilaiset naisille ja miehille, esimerkkinä yhteisverotus tai niin sanottu perheverotus, jonka seurauksena puolisoiden tuloerojen kasvu näyttää olevan miesten hyväksi. Kansantaloustieteessä on myös otettu huomioon naisten erilainen elämä, tästä esimerkkinä mainitaan aika työmarkkinoiden ulkopuolella sekä erilaiset työpaikat ja pienempi palkka. Sukupuolten roolit taloudessa ovat muuttuneet, taloustieteen perusteoriat olettavat mieltymykset ja elinympäristön muuttumattomaksi
Kansantaloustieteessä feminismin ajatellaan tulleen ajankohtaiseksi nimenomaan teollisen vallankumouksen aiheuttaman sukupuolten välisen työnjaon muuttumisen seurauksena.
Teollisen vallankumouksen alkuvaiheilla miehet lähtivät kodin ulkopuolelle töihin, jolloin miesten sekä naisten ja lasten elinpiirit eriytyvät. Tätä ennen elettiin omavaraistalouksissa, joissa kaikki tarvittava tehtiin itse, vaatteiden raaka-aineiden kasvatuksesta ruuanlaittoon, lasten rooli oli tällöin toimia työvoimana kotona naisten apuna. Teollistumisen edetessä lasten merkitys muuttui työvoimasta henkiseksi hyödyksi, samaan aikaan naisten työmäärä ja sen merkitys väheni ja miesten työ sai rahallisen arvon. Lopulta tultiin tilanteeseen, jossa naisilla oli tarve uusille rooleille sekä vapautumiseen kotoa työmarkkinoille.
Kansantaloustieteessä tarkastellaan myös naisten ja miesten asemaa työmarkkinoilla ja selityksiä naisten pienemmälle palkalle ovat muun muassa se, että naiset tienaavat kokopäivätöissä noin 70-80% miesten palkoista, naiset ovat useammin osa-aikatyössä, naiset osallistuvat harvemmin työmarkkinoille sekä näkymättömän työn osuus on naisilla miehiä suurempi. Suurimpana syynä palkkaeroille nähdään kuitenkin työmarkkinoiden eriytyminen. Kansantaloustieteessä on huomioitu myös miesten aseman muutokset, erityistä huomiota on annettu miesten lyhyemmälle eliniälle, miesten marginalisoitumiselle sekä miesten välisten erojen kasvulle ja teollisuuden miesvaltaisten sektoreiden taantumiselle. Tähän keskusteluun liittyy myös keskustelu palkka- ja pääomatulojen jakautumisesta. Kansantulo jakautuu työ- ja pääomatuloihin ja funktionaalinen tulonjako kuvaa kansantulon jakautumista näiden välillä, yksi sukupuolinäkökulma tähän on, että 70% pääomatuloista menee miehille ja 60% palkkatuloista menee miehille. Työmarkkinainstituutioiden politiikka vaikuttaa funktionaaliseen tulonjakoon ja inflaatioon. Pitkään kansantalouksissa vientisektorit ja niiden palkkasopimukset loivat raamit muiden alojen palkkasopimuksille, millaiset ovat siis palkkapolitiikan sukupuoliulottuvuudet? Teollisuudessa ja teknologiassa työn tuottavuus on korkea. Yhtenä palkkaeroja selittävänä tekijänä on pidetty myös sitä, että miesvaltaisten alojen työn tuottavuus on naisvaltaisia aloja korkeampi. Työn tuottavuus ei ole käsitteenä yksiselitteinen ja vaatisikin tarkempaa poliittista tarkastelua. Työmarkkinoiden lisäksi myös yhteiskunnan sosioekonominen malli vaikuttaa naisten asemaan taloudessa. Tällä viitataan siihen, kuinka hoiva, ansiotyö ja tulot jakautuvat perheissä, onko perheessä kaksi ansaitsijaa vai sekä hoivaaja että ansaitsija.
Neuvotteluasema on yksi keskeinen termi talouden sukupuolikeskustelussa. Neuvotteluasemalla viitataan yleensä miehen ja naisen asemaan avioliitossa ja heidän tilanteeseen mahdollisen avioeron jälkeen. Ero näyttäytyy eräänlaisena uhkakuvana, johon omaa asemaa peilataan. Tähän vaikuttavat sekä taloudelliset että sosiaaliset resurssit. Tästä hyvänä esimerkkinä toimivat morsius- tai myötäjäisrahat. Taiwanissa myötäjäisrahat ovat naisen omaisuutta, mikä parantaa naisen neuvotteluasemaa. Afrikassa puolestaan myötäjäisrahat menevät morsiamen vanhemmille ja eron sattuessa mies saa lapset, sekä morsiamen vanhemmat joutuvat palauttamaan myötäjäisrahat miehelle, joten tämä heikentää naisen neuvotteluasemaa avioliitossa. Köyhissä talouksissa on myös perheen sisällä eriarvoisuutta ja niukkojen resurssien takia naisia ja tyttölapsia diskriminoidaan kun resursseja jaetaan.
Mikroluotot ovat lisänneet naisten mahdollisuuksia taloudelliseen riippumattomuuteen kehitysmaissa. Mikroluotot kehitettiin vuonna 1983 Bangladeshissa taloustieteen professori Muhammad Yunuksen toimesta. Mikroluotot ovat pieniä lainoja ilman vakuuksia hyvin köyhille, enimmäkseen naisille. Naiset ovat lainanantajien suosiossa, koska he maksavat lainansa takaisin miehiä todennäköisemmin, tämän katsotaan johtuvan siitä, että naiset ovat vähemmän liikkuvaisia kuin miehet ja pelkäävät sanktioita miehiä enemmän. Mikroluottojen seurauksena luoton saaneen naisen työmäärä kasvoi, kun taas luoton saaneen miehen työmäärä väheni, myös naisten koulutuksen taso parani ja muu kuin maaomaisuus kasvoi. Mikroluotoissa on myös ongelmansa, rahat ovat vain osittain naisten päätäntävallassa. Luottoja myönnetään pääasiallisesti naisryhmille vakuuksien puuttuessa, mikäli lainaa ei makseta takaisin kukaan ryhmän naisista ei saa uutta lainaa. Tästä seuraavan vertaistuen on todettu vähentävän perheväkivaltaa, toisaalta on myös tuloksia jotka ovat osoittaneet väkivallan lisääntyneen. Mikroluotot lisäsivät naisten elämänlaatua, koulutusta ja statusta sekä paransi heidän kohtelua kotona ja yhteisössä. Taloustieteilijät ovat tässä yhteydessä pohtineet onko naisten aseman parantumisen taustalla mikroluoton mukana tuoma vertaisryhmä toiminut luottoa tärkeämpänä tekijänä.
Perheen taloustiede on myös eräs taloustieteen osa-alue, jossa sukupuolta on alettu analysoimaan yllämainittujen kehitystaloustieteen esimerkkien lisäksi. Tarkastellaan ensiksi neoklassista perheen mallia. Taloustieteilijät tutkivat pitkään taloudellisen ihmisen toimintaa, joka pyrki maksimoimaan vain omaa hyötyään, kunnes 1960-luvulla Gary Beckerin aloitteesta valtavirtataloustiede kiinnostui siitä kuinka naiset ja miehet käyttävät aikaansa ja varallisuuttaan perheen hyvinvoinnin maksimoimiseen. Problemaattista perheen taloustieteen ensimmäisissä malleissa oli se, että se kohteli perhettä yksimielisenä yksikkönä ja miehen ajateltiin tekevän yksinomaan perhettään hyödyntäviä päätöksiä. Käytännön esimerkit puhuvat kuitenkin tätä vastaan, esimerkiksi kun Iso-Britanniassa tehtiin kokeilu, jossa lapsilisät siirrettiin miehen tililtä naisen tilille huomattiin että sekä naisen että lasten hyvinvointi paranivat. Perheen taloustieteen yleisenä ongelmana on myös sen heteronormatiivisuus.
