Syksyn viimeisen sivistävän illan aiheena oli feministinaisen raskaus ja siihen liittyvät huomiot. Ilta oli kevyen tieteellinen, sillä alustus perustui paljolti odottajan omiin kokemuksiin. Pohjana kokemusten tarkastelulle oli myös Päivi Naskalin Lapin yliopistoon tehty väitöskirja Tyttö, äiti, kasvatus. Kohti feminiinistä kasvatusfilosofiaa (1998), jossa Naskali pohtii kasvatustieteen suhdetta esimerkiksi psykoanalyysiin ja kirjoittaa tyttölapsen prinsessavaiheesta. Alustaja otti (epäröivän) kannan, että prinsessavaihe on enemmän markkinakoneiston luomaa ja patriarkaalisen järjestelmän tuotosta, kuin kehitykselle elintärkeä vaihe. Toisaalta haasteellista on se, että ei väheksyisi tyttöyteen liitettäviä ominaisuuksia, vaikka ei itse niitä kasvatuksessa haluaisikaan korostaa. Jos tyttölapsi saa prinsessavaiheen kautta itseluottamusta ja mahdollisuuden olla huomion keskipiste, joka ehkä muulloin on enemmän poikalasten osana, niin miksi se kielettäisiin? Mutta toisaalta, onko myös tyttölapsi heti syntymästään ”ei-mies” ja jotenkin toinen? Aina viitataan Freudin käsitteisiin, joissa tyttölapsi huomaa olevansa äidin tapaan puutteellinen ilman penistä. Että poikalapsi on se ihmisen mitta. Keskustelussa pohdittiin, myös sitä, millaista on tämä ”huomio”, jota tyttölapsi prinsessavaiheessaan saa. Tuleeko se vain ulkonäön kautta ja toisten miellyttämisen kautta? Näihin kysymyksiin vastaaminen vaatisi syvällisempää tutustumista kasvatustieteisiin.
Naskali käsittelee kirjassaan myös hetero-oletusta, josta keskusteltiin illassa. Kasvatuksen tärkein perusta on yhteiskunnan jatkuvuuden takaaminen, eli heteroseksuaalisten mallien eteenpäin siirtäminen. Yhteiskunnan kirjoittamattomat säännöt takaavat sen, että vanhemmat saattavat toistaa oletettuja malleja. Freudin opin mukaan ”uskomme”, että tytön on vihattava äitiään ja rakastettava isäänsä menestyäkseen maailmassa. (Naskali, 1998, 77–79.) Keskustelijat pohtivat vanhemmuuden odotuksia ja sitä, miten lähtökohtaisesti aina odotetaan, että lapsella on hetero äiti ja isä.
Isän roolista alustaja oli tehnyt huomioita neuvolasta saadun oppaan pohjalta (Vauvan odotus). Teoksessa isyys rakentuu tekemisen ja tilanteen hallinnan kautta, isä esitetään käytännöllisenä ja kiinnostuneena sikiön ”teknisistä” ominaisuuksista. Muutamia esimerkkejä, joiden pohjalta keskusteltiin. Viikko 18: Nyt sikiölle alkaa tapahtua paljon asioita käsittämättömän nopeasti. Kun tutustut tämän ajan biologisiin yksityiskohtiin, saat näistä viikoista enemmän irti.
Viikko 27: Tiesitkö, että sikiön selkäranka muodostuu nyt 33 renkaasta, 150 nivelestä ja 1000 jänteestä? Välineistä ja vauvanhoitohuoneesta yksityiskohtaiset selostukset, mitä tarvitaan ja mitä kannattaa ottaa huomioon. Isän puolella kirjaa puhutaan rahasta, eli siitä, miten isä hankkii ja maksaa tarvikkeet. Viiikko 15: Toimi, älä höpise turhia! Tukesi ja osallistumisesi pitää näkyä käytännössä. Luo esim. lista tarvittavista puhelinnumeroista. Viikko 21: Joko olet suunnitellut vauvanhoitopisteen?
Teos siis haluaa sisällyttää isän mukaan odotukseen, mutta lähtökohtaisesti olettaen, että isällä ei ole mitään käsitystä lapsesta tai lapsen hoidosta. Ote IS 8.12.2009 (verkkolehti): Anna Anka on haukkunut myös ruotsalaiset isät, jotka hoitavat lapsiaan hänen mielestään liikaa. Amerikkalainen isä puolestaan menee paniikkiin, jos jää lapsen kanssa yksin yli 20 minuutiksi. Hänen tehtävänään ei ole siivota ja laittaa ruokaa, vaan tehdä töitä ja huolehtia sitä kautta perheestään. - Amerikkalaisissa miehissä on muutenkin enemmän tyyliä kuin ruotsalaisissa. He ovat romanttisia ja ostavat kalliita lahjoja.
Illassa pohdittiin myös sukupuolta ja sitä, miten tärkeää useimmille on sukupuolittaa syntynyt lapsi heti värikoodien avulla. Keskustelun pohjana oli iltalehden ”uutinen”, jossa otettiin kantaa ”brittiasiantuntijoiden” löydöksiin. IL 7.1.2009 (verkkolehti): Brittiasiantuntijoiden mukaan lelu- ja vaateliikkeet ovat markkinointikoneiston tehokkaalla tuella onnistuneet aivopesemään jopa 3-vuotiaista tytöistä väririippuvaisia, jotka kelpuuttavat käyttöönsä vain vaaleanpunaisia tuotteita. Nirsojen pikkuprinsessojen yleistyminen leventää entisestään sukupuolten välistä kuilua ja vahvistaa stereotypioita.
Lyhyessä jutussa ei oteta kantaa siihen, onko myös pojat aivopesty? Vai onko väririippuvuus vain tyttöihin ja naisiin soveltuva asia? Brittiasiantuntijoita ei myöskään yksilöidä, joten kirjoitus jää roikkumaan ilmaan. Myös keskustelupalstoilla oli aktivoitu keskustelemaan aiheesta. Kaksplus keskustelupalsta tammikuu 2009:
nimimerkki äiti:
kyllähän se on kuulkaa niin että punainen tytölle, sininen pojalle -linja on ja pysyy. MIKSI muuttamaan? Tytöt on tyttöjä ja pojat on poikia, ei sitä samanlaisia olla, eikä tarvikkaan koska on luotu kahta eri sukupuolta.
nimimerkki vieras vastaa: Luomiset sikseen - eikö poika ole enää poika, jos sillä on punaista päällä? Tai pelottaako vanhempaa, että vastaantulijat eivät tunnista tyttöä tytöksi (hui kamalaa), ellei sitä ole kiedottu pinkkiin päästä varpaisiin?
Illassa pohdittiin myös feministin mahdollisuuksia olla raskaana. Onko yleensäkään mahdollista olla feministi ja raskaana? Osittain ajatus jäi hautumaan, sillä osallistujilla ei ollut omaa kokemusta raskaudesta ja näin ollen asiaa ei ollut ehkä mietitty. Tuttavien ja kavereiden kokemusten kautta saatiin kuitenkin juteltua hyvä tovi siitä, onko esimerkiksi raskaana olevan naisen ruumis kaikkien omaisuutta. Saako mahaa koskea kysymättä? Ja mitä on kollektiivinen odotus? Onko raskaana oleminen naisia yhdistävä tekijä ja ketä ovat nämä ”naiset”, jotka sopivat yhteiseen odotukseen? Lyhyesti pohdittiin myös äitien paremmuutta ja huonommuutta. Eli sitä, miten vahvasti esimerkiksi synnytyksessä käytettäviin kipulääkkeisiin suhtaudutaan ja miten huonoksi äiti leimataan, jos tämä ei imetä lastaan.
tiistaina, joulukuuta 15, 2009
sunnuntaina, joulukuuta 06, 2009
Sivistävä ilta 26.11: Talous ja sukupuoli
Kansantaloustiedettä pitkään määritelleessä uusklassisessa taloustieteessä sukupuoli on pysytellyt näkymättömänä. Tämä asia on kuitenkin muuttumassa, ja etenkin sellaisilla taloustieteen alueilla kuten kehitystaloustieteessä ja perheen taloustieteessä on alettu tarkastella sukupuolta. Perusteluja sille, miksi kansantaloustieteessä on mielekästä tarkastella sukupuolta, ovat seuraavanlaisia; ensinnäkin miesten toimintatavat ovat korostuneet teorioissa, kuten se, että koulutuksen jälkeen siirrytään suoraan työmarkkinoille, jossa pysytellään sitten eläkeikään saakka. Politiikan vaikutukset ovat myös erilaiset naisille ja miehille, esimerkkinä yhteisverotus tai niin sanottu perheverotus, jonka seurauksena puolisoiden tuloerojen kasvu näyttää olevan miesten hyväksi. Kansantaloustieteessä on myös otettu huomioon naisten erilainen elämä, tästä esimerkkinä mainitaan aika työmarkkinoiden ulkopuolella sekä erilaiset työpaikat ja pienempi palkka. Sukupuolten roolit taloudessa ovat muuttuneet, taloustieteen perusteoriat olettavat mieltymykset ja elinympäristön muuttumattomaksi
Kansantaloustieteessä feminismin ajatellaan tulleen ajankohtaiseksi nimenomaan teollisen vallankumouksen aiheuttaman sukupuolten välisen työnjaon muuttumisen seurauksena.
Teollisen vallankumouksen alkuvaiheilla miehet lähtivät kodin ulkopuolelle töihin, jolloin miesten sekä naisten ja lasten elinpiirit eriytyvät. Tätä ennen elettiin omavaraistalouksissa, joissa kaikki tarvittava tehtiin itse, vaatteiden raaka-aineiden kasvatuksesta ruuanlaittoon, lasten rooli oli tällöin toimia työvoimana kotona naisten apuna. Teollistumisen edetessä lasten merkitys muuttui työvoimasta henkiseksi hyödyksi, samaan aikaan naisten työmäärä ja sen merkitys väheni ja miesten työ sai rahallisen arvon. Lopulta tultiin tilanteeseen, jossa naisilla oli tarve uusille rooleille sekä vapautumiseen kotoa työmarkkinoille.
Kansantaloustieteessä tarkastellaan myös naisten ja miesten asemaa työmarkkinoilla ja selityksiä naisten pienemmälle palkalle ovat muun muassa se, että naiset tienaavat kokopäivätöissä noin 70-80% miesten palkoista, naiset ovat useammin osa-aikatyössä, naiset osallistuvat harvemmin työmarkkinoille sekä näkymättömän työn osuus on naisilla miehiä suurempi. Suurimpana syynä palkkaeroille nähdään kuitenkin työmarkkinoiden eriytyminen. Kansantaloustieteessä on huomioitu myös miesten aseman muutokset, erityistä huomiota on annettu miesten lyhyemmälle eliniälle, miesten marginalisoitumiselle sekä miesten välisten erojen kasvulle ja teollisuuden miesvaltaisten sektoreiden taantumiselle. Tähän keskusteluun liittyy myös keskustelu palkka- ja pääomatulojen jakautumisesta. Kansantulo jakautuu työ- ja pääomatuloihin ja funktionaalinen tulonjako kuvaa kansantulon jakautumista näiden välillä, yksi sukupuolinäkökulma tähän on, että 70% pääomatuloista menee miehille ja 60% palkkatuloista menee miehille. Työmarkkinainstituutioiden politiikka vaikuttaa funktionaaliseen tulonjakoon ja inflaatioon. Pitkään kansantalouksissa vientisektorit ja niiden palkkasopimukset loivat raamit muiden alojen palkkasopimuksille, millaiset ovat siis palkkapolitiikan sukupuoliulottuvuudet? Teollisuudessa ja teknologiassa työn tuottavuus on korkea. Yhtenä palkkaeroja selittävänä tekijänä on pidetty myös sitä, että miesvaltaisten alojen työn tuottavuus on naisvaltaisia aloja korkeampi. Työn tuottavuus ei ole käsitteenä yksiselitteinen ja vaatisikin tarkempaa poliittista tarkastelua. Työmarkkinoiden lisäksi myös yhteiskunnan sosioekonominen malli vaikuttaa naisten asemaan taloudessa. Tällä viitataan siihen, kuinka hoiva, ansiotyö ja tulot jakautuvat perheissä, onko perheessä kaksi ansaitsijaa vai sekä hoivaaja että ansaitsija.
Neuvotteluasema on yksi keskeinen termi talouden sukupuolikeskustelussa. Neuvotteluasemalla viitataan yleensä miehen ja naisen asemaan avioliitossa ja heidän tilanteeseen mahdollisen avioeron jälkeen. Ero näyttäytyy eräänlaisena uhkakuvana, johon omaa asemaa peilataan. Tähän vaikuttavat sekä taloudelliset että sosiaaliset resurssit. Tästä hyvänä esimerkkinä toimivat morsius- tai myötäjäisrahat. Taiwanissa myötäjäisrahat ovat naisen omaisuutta, mikä parantaa naisen neuvotteluasemaa. Afrikassa puolestaan myötäjäisrahat menevät morsiamen vanhemmille ja eron sattuessa mies saa lapset, sekä morsiamen vanhemmat joutuvat palauttamaan myötäjäisrahat miehelle, joten tämä heikentää naisen neuvotteluasemaa avioliitossa. Köyhissä talouksissa on myös perheen sisällä eriarvoisuutta ja niukkojen resurssien takia naisia ja tyttölapsia diskriminoidaan kun resursseja jaetaan.
Mikroluotot ovat lisänneet naisten mahdollisuuksia taloudelliseen riippumattomuuteen kehitysmaissa. Mikroluotot kehitettiin vuonna 1983 Bangladeshissa taloustieteen professori Muhammad Yunuksen toimesta. Mikroluotot ovat pieniä lainoja ilman vakuuksia hyvin köyhille, enimmäkseen naisille. Naiset ovat lainanantajien suosiossa, koska he maksavat lainansa takaisin miehiä todennäköisemmin, tämän katsotaan johtuvan siitä, että naiset ovat vähemmän liikkuvaisia kuin miehet ja pelkäävät sanktioita miehiä enemmän. Mikroluottojen seurauksena luoton saaneen naisen työmäärä kasvoi, kun taas luoton saaneen miehen työmäärä väheni, myös naisten koulutuksen taso parani ja muu kuin maaomaisuus kasvoi. Mikroluotoissa on myös ongelmansa, rahat ovat vain osittain naisten päätäntävallassa. Luottoja myönnetään pääasiallisesti naisryhmille vakuuksien puuttuessa, mikäli lainaa ei makseta takaisin kukaan ryhmän naisista ei saa uutta lainaa. Tästä seuraavan vertaistuen on todettu vähentävän perheväkivaltaa, toisaalta on myös tuloksia jotka ovat osoittaneet väkivallan lisääntyneen. Mikroluotot lisäsivät naisten elämänlaatua, koulutusta ja statusta sekä paransi heidän kohtelua kotona ja yhteisössä. Taloustieteilijät ovat tässä yhteydessä pohtineet onko naisten aseman parantumisen taustalla mikroluoton mukana tuoma vertaisryhmä toiminut luottoa tärkeämpänä tekijänä.
Perheen taloustiede on myös eräs taloustieteen osa-alue, jossa sukupuolta on alettu analysoimaan yllämainittujen kehitystaloustieteen esimerkkien lisäksi. Tarkastellaan ensiksi neoklassista perheen mallia. Taloustieteilijät tutkivat pitkään taloudellisen ihmisen toimintaa, joka pyrki maksimoimaan vain omaa hyötyään, kunnes 1960-luvulla Gary Beckerin aloitteesta valtavirtataloustiede kiinnostui siitä kuinka naiset ja miehet käyttävät aikaansa ja varallisuuttaan perheen hyvinvoinnin maksimoimiseen. Problemaattista perheen taloustieteen ensimmäisissä malleissa oli se, että se kohteli perhettä yksimielisenä yksikkönä ja miehen ajateltiin tekevän yksinomaan perhettään hyödyntäviä päätöksiä. Käytännön esimerkit puhuvat kuitenkin tätä vastaan, esimerkiksi kun Iso-Britanniassa tehtiin kokeilu, jossa lapsilisät siirrettiin miehen tililtä naisen tilille huomattiin että sekä naisen että lasten hyvinvointi paranivat. Perheen taloustieteen yleisenä ongelmana on myös sen heteronormatiivisuus.
Kansantaloustieteessä feminismin ajatellaan tulleen ajankohtaiseksi nimenomaan teollisen vallankumouksen aiheuttaman sukupuolten välisen työnjaon muuttumisen seurauksena.
Teollisen vallankumouksen alkuvaiheilla miehet lähtivät kodin ulkopuolelle töihin, jolloin miesten sekä naisten ja lasten elinpiirit eriytyvät. Tätä ennen elettiin omavaraistalouksissa, joissa kaikki tarvittava tehtiin itse, vaatteiden raaka-aineiden kasvatuksesta ruuanlaittoon, lasten rooli oli tällöin toimia työvoimana kotona naisten apuna. Teollistumisen edetessä lasten merkitys muuttui työvoimasta henkiseksi hyödyksi, samaan aikaan naisten työmäärä ja sen merkitys väheni ja miesten työ sai rahallisen arvon. Lopulta tultiin tilanteeseen, jossa naisilla oli tarve uusille rooleille sekä vapautumiseen kotoa työmarkkinoille.
Kansantaloustieteessä tarkastellaan myös naisten ja miesten asemaa työmarkkinoilla ja selityksiä naisten pienemmälle palkalle ovat muun muassa se, että naiset tienaavat kokopäivätöissä noin 70-80% miesten palkoista, naiset ovat useammin osa-aikatyössä, naiset osallistuvat harvemmin työmarkkinoille sekä näkymättömän työn osuus on naisilla miehiä suurempi. Suurimpana syynä palkkaeroille nähdään kuitenkin työmarkkinoiden eriytyminen. Kansantaloustieteessä on huomioitu myös miesten aseman muutokset, erityistä huomiota on annettu miesten lyhyemmälle eliniälle, miesten marginalisoitumiselle sekä miesten välisten erojen kasvulle ja teollisuuden miesvaltaisten sektoreiden taantumiselle. Tähän keskusteluun liittyy myös keskustelu palkka- ja pääomatulojen jakautumisesta. Kansantulo jakautuu työ- ja pääomatuloihin ja funktionaalinen tulonjako kuvaa kansantulon jakautumista näiden välillä, yksi sukupuolinäkökulma tähän on, että 70% pääomatuloista menee miehille ja 60% palkkatuloista menee miehille. Työmarkkinainstituutioiden politiikka vaikuttaa funktionaaliseen tulonjakoon ja inflaatioon. Pitkään kansantalouksissa vientisektorit ja niiden palkkasopimukset loivat raamit muiden alojen palkkasopimuksille, millaiset ovat siis palkkapolitiikan sukupuoliulottuvuudet? Teollisuudessa ja teknologiassa työn tuottavuus on korkea. Yhtenä palkkaeroja selittävänä tekijänä on pidetty myös sitä, että miesvaltaisten alojen työn tuottavuus on naisvaltaisia aloja korkeampi. Työn tuottavuus ei ole käsitteenä yksiselitteinen ja vaatisikin tarkempaa poliittista tarkastelua. Työmarkkinoiden lisäksi myös yhteiskunnan sosioekonominen malli vaikuttaa naisten asemaan taloudessa. Tällä viitataan siihen, kuinka hoiva, ansiotyö ja tulot jakautuvat perheissä, onko perheessä kaksi ansaitsijaa vai sekä hoivaaja että ansaitsija.
Neuvotteluasema on yksi keskeinen termi talouden sukupuolikeskustelussa. Neuvotteluasemalla viitataan yleensä miehen ja naisen asemaan avioliitossa ja heidän tilanteeseen mahdollisen avioeron jälkeen. Ero näyttäytyy eräänlaisena uhkakuvana, johon omaa asemaa peilataan. Tähän vaikuttavat sekä taloudelliset että sosiaaliset resurssit. Tästä hyvänä esimerkkinä toimivat morsius- tai myötäjäisrahat. Taiwanissa myötäjäisrahat ovat naisen omaisuutta, mikä parantaa naisen neuvotteluasemaa. Afrikassa puolestaan myötäjäisrahat menevät morsiamen vanhemmille ja eron sattuessa mies saa lapset, sekä morsiamen vanhemmat joutuvat palauttamaan myötäjäisrahat miehelle, joten tämä heikentää naisen neuvotteluasemaa avioliitossa. Köyhissä talouksissa on myös perheen sisällä eriarvoisuutta ja niukkojen resurssien takia naisia ja tyttölapsia diskriminoidaan kun resursseja jaetaan.
Mikroluotot ovat lisänneet naisten mahdollisuuksia taloudelliseen riippumattomuuteen kehitysmaissa. Mikroluotot kehitettiin vuonna 1983 Bangladeshissa taloustieteen professori Muhammad Yunuksen toimesta. Mikroluotot ovat pieniä lainoja ilman vakuuksia hyvin köyhille, enimmäkseen naisille. Naiset ovat lainanantajien suosiossa, koska he maksavat lainansa takaisin miehiä todennäköisemmin, tämän katsotaan johtuvan siitä, että naiset ovat vähemmän liikkuvaisia kuin miehet ja pelkäävät sanktioita miehiä enemmän. Mikroluottojen seurauksena luoton saaneen naisen työmäärä kasvoi, kun taas luoton saaneen miehen työmäärä väheni, myös naisten koulutuksen taso parani ja muu kuin maaomaisuus kasvoi. Mikroluotoissa on myös ongelmansa, rahat ovat vain osittain naisten päätäntävallassa. Luottoja myönnetään pääasiallisesti naisryhmille vakuuksien puuttuessa, mikäli lainaa ei makseta takaisin kukaan ryhmän naisista ei saa uutta lainaa. Tästä seuraavan vertaistuen on todettu vähentävän perheväkivaltaa, toisaalta on myös tuloksia jotka ovat osoittaneet väkivallan lisääntyneen. Mikroluotot lisäsivät naisten elämänlaatua, koulutusta ja statusta sekä paransi heidän kohtelua kotona ja yhteisössä. Taloustieteilijät ovat tässä yhteydessä pohtineet onko naisten aseman parantumisen taustalla mikroluoton mukana tuoma vertaisryhmä toiminut luottoa tärkeämpänä tekijänä.
Perheen taloustiede on myös eräs taloustieteen osa-alue, jossa sukupuolta on alettu analysoimaan yllämainittujen kehitystaloustieteen esimerkkien lisäksi. Tarkastellaan ensiksi neoklassista perheen mallia. Taloustieteilijät tutkivat pitkään taloudellisen ihmisen toimintaa, joka pyrki maksimoimaan vain omaa hyötyään, kunnes 1960-luvulla Gary Beckerin aloitteesta valtavirtataloustiede kiinnostui siitä kuinka naiset ja miehet käyttävät aikaansa ja varallisuuttaan perheen hyvinvoinnin maksimoimiseen. Problemaattista perheen taloustieteen ensimmäisissä malleissa oli se, että se kohteli perhettä yksimielisenä yksikkönä ja miehen ajateltiin tekevän yksinomaan perhettään hyödyntäviä päätöksiä. Käytännön esimerkit puhuvat kuitenkin tätä vastaan, esimerkiksi kun Iso-Britanniassa tehtiin kokeilu, jossa lapsilisät siirrettiin miehen tililtä naisen tilille huomattiin että sekä naisen että lasten hyvinvointi paranivat. Perheen taloustieteen yleisenä ongelmana on myös sen heteronormatiivisuus.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)