Nasta ry

Pikkujoulut!!

2010-11-25T12:38:00.007+02:00

Tervetuloa Nastan ja naistutkimuksen oppiaineen yhteisiin pikkujouluihin keskiviikkona 1.12 kello 17 alkaen! Paikkana MaB-rakennuksen toisen kerroksen aulabaari.
Tarjolla pientä naposteltavaa.

Lämpimästi tervetuloa!

Syksy on täällä taas

2010-09-05T22:18:00.003+03:00

ja Jyväskylän yliopiston naistutkimuksen ja Nastan kohdalla se tarkoittaa seuraavia asioita:

- oppiaineen infotilaisuus on tiistaina 7.9 klo 12-13 salissa Mab 102

- koko lukuvuoden tarkemman opetustarjonnan löydät täältä

- liity Nastan sähköpostilistalle osoitteessa http://lists.jyu.fi/mailman/listinfo/nasta, jolloin pysyt mukana tapahtumista ja toiminnasta

- Helsingin, Tampereen, Turun, Joensuun ja Jyväskylän naistutkimuksen ainejärjestöjen yhteiseen lehteen ehtii vielä kirjoittaa (tai piirtää, tai kuvata, tai ihan miten vaan) vielä juttuja syyskuun loppuun asti. Katso tarkemmat ohjeet edellisestä postauksesta!

Palataan asiaan.

Valtakunnallinen naistutkimuksen ainejärjestölehti

2010-05-22T00:37:00.000+03:00

Joensuusta käsin on lähdetty vetämään lehtiprojektia, jonka julkaisupaikaksi ja -ajaksi on määritelty Helsingin Naistutkimuspäivät marraskuussa 2010. Mukaan ovat lähteneet Helsinki, Turku, Tampere, Joensuu sekä me. Nyt siis kaivattaisiin juttuja jyväskyläläisiltä.

Lehden teemaksi on valittu löyhästi monitieteisyys. Jos tuntuu, että juttusi ei ihan uppoa siihen aihepiiriin, älä huoli, se on varmasti silti tervetullut. Tervetulleita ovat niin artikkelit, haastattelut, arvostelut, kolumnit kuin kuvituskin - mitä monipuolisempaa materiaalia, sitä mielenkiintoisempi lehti on tulossa. Juttujen pituudesta annettiin seuraavanlaiset ohjeet: "Artikkelille suosittelisin maksimipituudeksi 2-3 A4 sivua (normaalilla fonttikoolla ja rivivälillä), kirja-, levy-, tms arvostelut mielellään lyhyempiä +/- 0,5 A4, kolumnit ja mielipidekirjoitukset saavat olla mielestäni vähän pidempiä kuin arvostelut, mutta ei kuitenkaan mielellään yli yhden A4. Haastattelujuttuja saa myös tehdä jos keksii hyvän haastateltavan ja pituus voisi olla samaa luokkaa kuin artikkeleissa."

Juttujen olisi hyvä olla valmiina ennen syyskuuta. Jos jutut ei etene, niitä saa lähettää toimitukseen kommentoitavaksi, ja lisäksi tekstit on lupautunut oikolukemaan suomen kielen opiskelija, joten kieliasusta ei tarvitse huolehtia.

Nyt vaan rohkeasti suunnittelemaan ja kirjoittamaan! Jos ja kun
juttuja alkaa syntyä, vihjaa niistä viestillä osoitteeseen nastary@gmail.com, jotta pysytään jotenkin kärryillä siitä, millaisia tekstejä/kuvia on tulossa. Lisätietoja saa samasta osoitteesta.

Sivistävä ilta 1.3.2010: UNIFEM

2010-03-15T16:19:00.004+02:00

Tällä kertaa Sivistävässä illassa keskusteltiin ja opittiin UNIFEMIsta, jota oli esittelemässä Jyväskylän paikallisosaston pj Tanja Nieminen. Suomen UNIFEM on YK:n Naistenrahasto UNIFEMin (United Nations Development Fund for Women) kansallinen yhdistys, joka edistää naisten asemaa ja ihmisoikeuksia. Suomen UNIFEM on kaikille avoin kansalaisjärjestö. Toiminnan kantava ajatus on, ettei köyhyyttä, konflikteja ja yhteiskunnallista epäoikeudenmukaisuutta saada vähennettyä parantamatta naisten asemaa ja osallistumismahdollisuuksia.

Suomen UNIFEMin tehtäviin kuuluu:

Tiedottaminen: Suomen UNIFEM pitää esillä sukupuoli- ja kehityskysymyksiä, jotta sukupuolinäkökulma otettaisiin laajemmin huomioon yhteiskunnassa ja kehitysyhteistyössä.
Varainhankinta: Suomen UNIFEM kerää varoja YK:n Naistenrahastolle ja omaan kehitysyhteistyökohteeseensa.
Jäsentoiminta: Suomen UNIFEM tarjoaa jäsenilleen mielekästä vapaaehtoistoimintaa tärkeän asian parissa ja lisää UNIFEMin maailmanlaajuista jäsenpohjaa.
Vaikuttaminen: Suomen UNIFEM vaikuttaa asenneilmapiiriin ja poliittisiin päätöksentekijöihin, jotta tasa-arvon eteen tehtäisiin työtä myös käytännössä.

Suomen UNIFEMilla on tällä hetkellä kaksi hanketta Afganistanissa. Vuodesta 2007 lähtien Suomen UNIFEM on rahoittanut ohjelmaa, jossa vahvistetaan naisten tietoa perusoikeuksistaan ja neuvotaan heitä arjen oikeudellisissa kysymyksissä. Lisäksi UNIFEM ylläpitää kahta naisten turvataloa, jotka tarjoavat hätämajoitusta, oikeusneuvontaa ja sovitteluapua. Vuonna 2009 käynnistynyt hanke tarjoaa toimeentulomahdollisuuksia maaseudun köyhille naisille.

Maailmanlaajuisesti UNIFEM koostuu alueellisista kenttätyötä tekevistä toimistoista, jotka toteuttavat paikallisesti naisten asemaan ja oikeuksiin keskittyviä ohjelmia, sekä kansallisista yhdistyksistä, jotka toimivat varainhankkijoina ja vaikuttajina. Suomen UNIFEM on yksi näistä kansallisista yhdistyksistä.

Kaiken kaikkiaan UNIFEM keskittyy tasa-arvon edistämisen ja naisten ihmisoikeuksien parantamisen puitteissa neljään pääkohtaan: naisten köyhyyden poistamiseen, naisiin kohdistuvan väkivallan vähentämiseen, tyttöjen ja naisten HIV-tartuntojen ja AIDSin leviämisen vähentämiseen sekä tasa-arvon saavuttamiseen demokraattisissa yhteiskunnissa.

Jyväskylän paikallistoimikunta toimiii paikallisesti UNIFEMin tukemiseksi. Uudet kiinnostuneet ovat tervetulleita toimintaan. "Pelkkä" jäsenyyskin on painava kannanotto kehitysmaiden naisten oikeuksien puolesta!

Ota yhteyttä: unifem.jkl@gmail.com
Liity sähköpostilistallemme: http://lists.jyu.fi/mailman/listinfo/unifem (viestit tapahtumistamme ja kokouskutsut)
Liity paikallistoimikunta-aktiivien listalle: http://groups.google.fi/group/unifemjkl (aktiivista keskustelua ja toiminnan suunnittelua)
Liity UNIFEMin jäseneksi: http://www.unifem.fi/liity.php
Suomen UNIFEMin jäsenmaksu vuonna 2010 on 30 euroa (eläkeläisille, työttömille ja opiskelijoille 15 euroa).
Lisätietoja:
http://www.unifem.fi
http://unifemjkl.wordpress.com

Sivistävä ilta 15.2.2010: Vallankumous korsetissa? Keskustelua neoburleskista

2010-02-22T16:35:00.005+02:00

Edeltävänä perjantaina, 12.2., muutamia nastalaisia oli osallistunut Londonissa järjestettyyn burleski-iltaan ja tuon illan turhautumista ja pettymyksiä purettiin myös sivistävässä illassa. Keskiössä oli se hämmennys, joka kohdistui uuden burleski-ilmiön saamaan mediahuomioon, esitysten kyseenalaiseen laatuun ja siihen ristiriitaan, joka kaikesta huolimatta piili kauniiden naisten riisuutumisesityksissä ja puheissa, jossa burleskia tehdään naisia voimauttavaksi taiteenlajiksi.

Burleskin uusi tuleminen, nk. neoburleski voidaan nähdä alkaneeksi 1990-luvun puolivälissä Yhdysvalloissa. Suomeen se rantautui v. 2007. Yleensä burleskista tulee mieleen höyhenviuhkat, korsetit, korkokengät, kimallus, vahva meikki ja rintoihin kiinnitettävät tasselit, joita esityksissä pyöritetään. Burleskin sanansaattajat muistavat kuitenkin mainita, että burleskiesitys voi koostua mistä tahansa ja sitä voi tehdä kuka tahansa, ikään, sukupuoleen tai mihinkään muuhunkaan katsomatta. Helsinki Burlesquen sivuilla todetaan näin: "Nykyisin burleskiesiintyjä voi olla perinteisen ja yleisesti hyväksytyn normin mukaan nuori, kaunis nainen, mutta hän voi myös olla raavas mies puettuna suureksi siniseksi jänikseksi" ja kaikkea siltä väliltä.

Suomen wikipedia määrittelee burleski -sanan näin:
Burleski (ital. burlesco, ransk. burlesque 'pilaileva, liioitellun hullunkurinen, irvokas, parodioiva, ilveilevä') tarkoittaa teatterin keinoin esitettyä parodista huumoriviihdettä, johon yleensä kuuluu sketsejä.

Burleskiesitykset saivat alkunsa 1800-luvulla Yhdysvaltojen varietee- ja vaudevilleteattereista, ja ne muuttuivat puhtaaksi stripteaseksi 1960-luvulla. Tämän päivän burleskissa viihteessä yhdistyy dragshow'ta, performanssia, luovaa stripteasea, komediaa, parodiaa, satiiria ja friikkishow'ta. Burleskin kultakausi oli 1840-luvulla. Se oli alunperin naisten kirjoittamaa, manageroimaa ja esittämää komiikkaa. 1880-luvulla astuivat miesmanagerit puikkoihin ja showt alkoivat keskittyä enemmän naisruumiin esittelyyn, toki paikallisen lain ja maun puitteissa. Burleski oli etenkin työväenluokkaan vetoavaa viihdettä.

Alustaja kiinnitti esittelyssään erityisesti huomiota siihen ristiriitaiseen tapaan, jolla neoburleski esitetään medioissa. Media on tuntunut olevan kiinnostunut neoburleskista etenkin kuluneen vuoden aikana. On ollut haastatteluja paikallislehdissä (Savon Sanomat, Keskisuomalainen) sekä naistenlehdissä (Trendi, Elle), lukemattomia nettiartikkeleita, sekä tv-esityksiä (brittiläinen 4D-dokumentti burleskikurssista, sekä viimeisin Suomi 4D-dokumentti suomalaisista harrastajista). Viimeisin esimerkki löytyi 14.2. ilmestyneessä Keskisuomalaisessa, jonka tekstin alustaja oli tuonut paikalle tarkasteltavaksi.

Lehtiartikkeleissa on hyvin vahvasti tullut esiin burleskiesiintyjien näkemys asiaan. Asetelma on ymmärrettävästikin puolusteleva, halutaan tehdä eroa perinteiseen stripteaseen, kerätä uutta yleisöä ja oikeuttaa burleskin paikka kulttuurisessa kirjossa. Eroa strippaukseen tehdään painottamalla tease -puolta, silti riisuutuminen on oleellinen osa burleskia. Riisuutuminen nähdään vapauttavana, naiseutta juhlistavana, etenkin jos kyse on normivartaloista, "jokaisen naisella on oikeus riisuuntua!" Tässä ei kyseenalaisteta niinkään kulttuurimme tapaa kuvata naista, vaan vaaditaan kaikkien pääsyä samaan kuvastoon. Eikö naisen ruumis ole jo tarpeeksi erotisoitu kappale? Kritisoidaan kyllä ideaalien naiskuvien yksipuolisuutta mediassa, mutta siitä huolimatta naisen tulee tulkita seksuaalisuuttaan asettumalla katseiden kohteeksi. Vaikka KSML:n haastateltavan oma esitys on perinteistä viettelevää burleskia, muistetaan mainita esitysten suuri kirjo, ja että katsojan tulee suhtautua esitykseen huumorilla ja camp-hengessä. He perustelevat myös, että burleskissa esiintyjä ei ole objekti vaan aktiivisessa vuorovaikutuksessa yleisön kanssa.

Väärinkatsomisen tematiikka

Sanotaan, ettei burleskiesityksissä ole pukukoodia, mutta silti moni usein pukeutuu enemmän tai vähemmän esiintyjien tavoin glamourin viitoittamalla tiellä. Neoburleski on tähän asti ollut naisvoittoista myös yleisön puolelta, ja tälläkin seikalla pyritään tekemään eroa normistrippaukseen. Burleskissa naiset esiintyvät naisille ja kannustavat toisiaan. Kuitenkin, miehiltä pääsy yleisöön ei ole kielletty ja heitäkin näkyy. Burleski on kuitenkin aggressiivisen markkinoinnin myötä levinnyt naisvaltaisilta klubi-illoilta muuallekin. Esimerkiksi Queens of Tease 2010 -kiertue esiintyi ainakin Jyväskylässä tavallisessa baarissa tavallisen baariyleisön edessä. Intiimi, yhtenäinen tunnelma oli tiessään, samoin kontakti yleisöön.

Onko burleski salonkikelpoista stripteasea? Mitä tapahtuu jos salonki poistetaan?Missä määrin esiintyjän asu vaikuttaa? Entä glamourin tärkeys? Esityksessä paikalla olleet ainakin korostivat, ettei pelkät kauniit asut ja asusteet riitä, jos esitys sinänsä on ontto ja sisällötön. Kuinka tärkeä osa burleskia kollektiivinen ilmapiiri siis onkaan? Kun esitys siirretään myötämielisestä, burleskiin tottuneen yleisön edestä arkisemmalle areenalla, rikkoutuuko taika ja lumous? Samalla kun burleski pyrkii laajentumaan kaikkien saataville ja tietoisuuteen, voiko se samalla varmistua siitä, että se tulee ymmärretyksi haluamallaan tavalla? Voiko se vaatia tiettyä tulkintatapaa? Eikö yleisöllä ole myös valta tulkita "väärin"?

Samalla kun burleskiesiintyjät puolustavat burleskin kumouksellisuutta ja erilaista, "parempaa" naiskuvaa sekä huumoria, yleensä lehtiartikkeleihin liittyvät kuvat ovat kuitenkin erittäin perinteisiä kuvastoltaan: miellyttävällä tavalla kauniissa alusasuissa keikistelevä nainen. Kun vastassa on pelkkä kaksiulotteinen kuva, riisuttuna itse esityksestä, roolihahmosta, komiikasta, jäljellä on pelkkä perinteinen, viettelevä kuva, joka vain vahvistaa nykyistä naiskuvaa. Ei voida valvoa kuka katsoo kuvaa ja miten. Myös netissä olevat videot keräävät hyvin monipuolista katsojakuntaa. Toisaalta, ei kai burleskiesityksestä tee huonoa, jos sen esiintyjä on kauneusnormien mukainen?

Alustaja heittää kysymyksen ilmaan kollektiivisuuden tärkeydestä: Jos naisyleisön läsnäolo niin oleellinen osa burleskiesitystä, mitä tapahtuisi jos joukko naisia menisi strippibaariin kannustamaan tanssijoita aggressiivisesti ja tsemppaamaan heidän esitystä?

Burleskissa on paljon hienoja ja kiehtovia piirteitä ja keskustelussa kävi ilmi, että on olemassa burleskiesityksiä, jotka oikeasti pystyvät haastamaan perinteistä naiskuvaa sekä yleisöään. Ne voivat halutessaan leikitellä rooleilla ja tehdä toisin, mutta mikä virka onkaan perinteisellä burleskilla mutta vapauttaako perinteinen burleski naisen ja luo toisenlaista naiskuvaa vai tyytyykö se ainoastaan toistamaan samaa vanhaa? Burleski on laaja kenttä ja sieltä löytyy aivan uskomattomia esityksiä, jotka todella herättävät ajatuksia ja rikkovat rajoja.

Mitä burleski-ilmiölle jatkossa tapahtuu?

Jo nyt sekä maailmalla että Suomessa pelätään burleskin vesittymistä pelkäksi riisuuntumiseksi, ammattimaiseksi toiminnaksi. Lähteekö burleski jälleen kerran kehittymään perinteisen strippauksen suuntaan? Onko suurelle yleisölle välttämätöntä esitellä burleski nimenomaan ensin perinteisen kautta, mikseivät toisenlaiset esitykset ole mediassa vahvemmin esillä?

---

Alustaja katsoi hyödyllisiksi tietolähteiksi seuraavat nettisivut
Helsinki Burlesque
Burleskin historiaa yksi ja kaksi
Wikipedia

Nelosen dokumentin Suomi-burleskista voi katsoa täältä. Myös Sofi Oksanen kirjoitti aiheesta kolumnin Helsingin sanomiin 17.2.2010.

Sivistävä ilta 1.2.2010: Sukupuolittunut nationalismi

2010-02-10T19:13:00.004+02:00

Perinteisen käistyksen mukaan nationalismia ei voi olla ilman kansallisuutta. Kansallisuus puolestaan vaatii tarkoituksellista tuottamista ja esittämistä. Tämä on ns. poliittista nationalismia, joka on siis keinotekoista representaatioiden kautta tapahtunutta tietyn ilmiasun ja muodon toistoon perustuvaa vankistamista. Sukupuoli käsitetään yhtä lailla esitykseksi, joka perustuu pitkälti samoihin lainalaisuuksiin. John Austinin mukaan poliittinen nationalismi perustuu konstruktionismiin, jossa toisto tapahtuu juuri aktiivisesti ja tietoisesti tekojen kautta. Vastavuoroisesti puhutaan sosiaalisesta nationalismista, joka on tiedostamaton osa kollektiivista ajattelua. Kansallisuus on staattinen tila, joka saa usein päällekkäisiä merkityksiä. Näitä ovat materiaaliset käytännöt, sosiaaliset prosessit ja kulttuuriset representaatiot. Kuva omasta kansakunnasta on idealisoitu, muut ("toiset") ovat steretyyppisiä.

Poliittinen nationalismi tähtää pysyvyyteen. Koossa pitävä voima on hierarkia. Hierarkisia tunnuspiirteitä ovat muun muassa sukupuolieron sulkeistaminen, kansakunnan kehityskertomuksen kuvaaminen progressiivisena sekä kansakunnan ja yhteiskunnan probletisoimaton samastaminen. Viimeksi mainittu esiintyy yleisessä kielenkäytössä ja ajattelussa ns. "me" -henkenä. Pysyvyyttä pidetään tärkeänä kansallista koheesiota tukenava tekijänä, joten sitä pidetään yllä, vaikka se vankistaisikin maskuliinista hegemoniaa. Yhteiskuntia on aina yksi, joten status quo on pidettävä. Kansallinen pysyvyys konkretisoituu symboleina ja kansallisina juhlina.

Hyvin usein kansallinen identiteetti henkilöityy naisikoneina ("performatiivinen kansallisuus"). Nämä saavat eri ympäristöissä ja tilanteissa eri roolit. Rauhan aikana korostetaan kansakunnan hoivaavaa puolta. Suomi mielletään haavoittuvaksi neidoksi, jonka puolustaminen on koko kansakunnan yhteinen tehtävä. Ruotsi ja Venäjä käsitetään puolestaan äideiksi. Nationalismin "kultakaudella" (1848-1914) Englannin Britannia ja Saksan Germania ovat soturihahmoja, jotka ilmentävät kansakunnan sotilaallista voimaa ja hyvinvointia. Ranskan vallankumouksessa keksittiin liberaali soturi Marianne. Yhdysvallat jatkoi ideaa kehittämällä Vapaudenpatsaasta amerikkalaistyylisen, astraalin vapauden ajan airuen, Liberty -figuurin. Kuva on kuitenkin muuntuva. Kriisiajan naishahmot eivät kykene suojelemaan kansakuntaa itse. Äidistä tulee hauras ja viaton neito. Se ei ole voimakas, vaan pikemminkin sitkeä ja iskuja kestävä. Tokihan em. hahmot ovat miesten luomia fantasiahahmoja. Hahmot ovat poikkeuksetta objekteja, vaikka heille saisikin luotua ainakin näennäistehtävän. Edes hahmojen edustama vapaus tai yksilöllisyys ei ole heidän omaansa. Naisruumis saa selkeimmän merkityksensä viattomassa Suomi -neidossa, jonka koskemattomuus on jatkuvasti uhattuna. Pelko turmeltuvuudesta on maanpuolustushengen fundamentaalinen ydin. Nykyään nationalismi hakee ulkoisia tunnuspiirteitä lähempää. Brtiannia ikonisoituu kuningattareen (ei ikinä kuninkaaseen, mikä on huomattavaa, eli viittaus aikaisempaan subjektipositioon). Kyseessä on ikoninen toimettomuus, minkä voi nähdä tuotettujen symbolien jatkumona. Figuurien identiteetti on kiehtovan kompleksinen: He ovat vaarallisia ja viattomia, kesyjä ja villejä yhtaikaa.

Suomessa tasa-arvoa on pidetty itseisarvona. Tasa-arvottamisen juuret ovat agraariyhteiskunnassa (sic). Toki suomalainen(kin) omakuva on perinteisesti ollut maskuliininen. Yhteiskunnan perusyksikkönä on pidetty perinteisesti ydinperhettä, joka on samalla osa kansallisen ideologian rakentumista. Näin ollen, vaikka naisten työllistyminen Suomessa on verrattain korkea, on naisia aina kannustettu jäämään kotiin. Usein kuultu käsitys "vahvasta suomalaisesta naisesta" on jo sukupuolittunut diskurssi.

Kansallisuus on ideologia, joka on naamioitu ei-ideologiaksi kuten uskonnot.

Toiseus on erittäin keskeinen osa nationalismia, sillä kansallisuutta voi määritellä myös sen kautta, mitä "me" eivät ole. Täten me -positiota vankistetaan tietoisesti.

Sivistävä ilta 8.12: Feministi ja raskaana!

2009-12-15T13:38:00.003+02:00

Syksyn viimeisen sivistävän illan aiheena oli feministinaisen raskaus ja siihen liittyvät huomiot. Ilta oli kevyen tieteellinen, sillä alustus perustui paljolti odottajan omiin kokemuksiin. Pohjana kokemusten tarkastelulle oli myös Päivi Naskalin Lapin yliopistoon tehty väitöskirja Tyttö, äiti, kasvatus. Kohti feminiinistä kasvatusfilosofiaa (1998), jossa Naskali pohtii kasvatustieteen suhdetta esimerkiksi psykoanalyysiin ja kirjoittaa tyttölapsen prinsessavaiheesta. Alustaja otti (epäröivän) kannan, että prinsessavaihe on enemmän markkinakoneiston luomaa ja patriarkaalisen järjestelmän tuotosta, kuin kehitykselle elintärkeä vaihe. Toisaalta haasteellista on se, että ei väheksyisi tyttöyteen liitettäviä ominaisuuksia, vaikka ei itse niitä kasvatuksessa haluaisikaan korostaa. Jos tyttölapsi saa prinsessavaiheen kautta itseluottamusta ja mahdollisuuden olla huomion keskipiste, joka ehkä muulloin on enemmän poikalasten osana, niin miksi se kielettäisiin? Mutta toisaalta, onko myös tyttölapsi heti syntymästään ”ei-mies” ja jotenkin toinen? Aina viitataan Freudin käsitteisiin, joissa tyttölapsi huomaa olevansa äidin tapaan puutteellinen ilman penistä. Että poikalapsi on se ihmisen mitta. Keskustelussa pohdittiin, myös sitä, millaista on tämä ”huomio”, jota tyttölapsi prinsessavaiheessaan saa. Tuleeko se vain ulkonäön kautta ja toisten miellyttämisen kautta? Näihin kysymyksiin vastaaminen vaatisi syvällisempää tutustumista kasvatustieteisiin.

Naskali käsittelee kirjassaan myös hetero-oletusta, josta keskusteltiin illassa. Kasvatuksen tärkein perusta on yhteiskunnan jatkuvuuden takaaminen, eli heteroseksuaalisten mallien eteenpäin siirtäminen. Yhteiskunnan kirjoittamattomat säännöt takaavat sen, että vanhemmat saattavat toistaa oletettuja malleja. Freudin opin mukaan ”uskomme”, että tytön on vihattava äitiään ja rakastettava isäänsä menestyäkseen maailmassa. (Naskali, 1998, 77–79.) Keskustelijat pohtivat vanhemmuuden odotuksia ja sitä, miten lähtökohtaisesti aina odotetaan, että lapsella on hetero äiti ja isä.

Isän roolista alustaja oli tehnyt huomioita neuvolasta saadun oppaan pohjalta (Vauvan odotus). Teoksessa isyys rakentuu tekemisen ja tilanteen hallinnan kautta, isä esitetään käytännöllisenä ja kiinnostuneena sikiön ”teknisistä” ominaisuuksista. Muutamia esimerkkejä, joiden pohjalta keskusteltiin. Viikko 18: Nyt sikiölle alkaa tapahtua paljon asioita käsittämättömän nopeasti. Kun tutustut tämän ajan biologisiin yksityiskohtiin, saat näistä viikoista enemmän irti.
Viikko 27: Tiesitkö, että sikiön selkäranka muodostuu nyt 33 renkaasta, 150 nivelestä ja 1000 jänteestä? Välineistä ja vauvanhoitohuoneesta yksityiskohtaiset selostukset, mitä tarvitaan ja mitä kannattaa ottaa huomioon. Isän puolella kirjaa puhutaan rahasta, eli siitä, miten isä hankkii ja maksaa tarvikkeet. Viiikko 15: Toimi, älä höpise turhia! Tukesi ja osallistumisesi pitää näkyä käytännössä. Luo esim. lista tarvittavista puhelinnumeroista. Viikko 21: Joko olet suunnitellut vauvanhoitopisteen?

Teos siis haluaa sisällyttää isän mukaan odotukseen, mutta lähtökohtaisesti olettaen, että isällä ei ole mitään käsitystä lapsesta tai lapsen hoidosta. Ote IS 8.12.2009 (verkkolehti): Anna Anka on haukkunut myös ruotsalaiset isät, jotka hoitavat lapsiaan hänen mielestään liikaa. Amerikkalainen isä puolestaan menee paniikkiin, jos jää lapsen kanssa yksin yli 20 minuutiksi. Hänen tehtävänään ei ole siivota ja laittaa ruokaa, vaan tehdä töitä ja huolehtia sitä kautta perheestään. - Amerikkalaisissa miehissä on muutenkin enemmän tyyliä kuin ruotsalaisissa. He ovat romanttisia ja ostavat kalliita lahjoja.

Illassa pohdittiin myös sukupuolta ja sitä, miten tärkeää useimmille on sukupuolittaa syntynyt lapsi heti värikoodien avulla. Keskustelun pohjana oli iltalehden ”uutinen”, jossa otettiin kantaa ”brittiasiantuntijoiden” löydöksiin. IL 7.1.2009 (verkkolehti): Brittiasiantuntijoiden mukaan lelu- ja vaateliikkeet ovat markkinointikoneiston tehokkaalla tuella onnistuneet aivopesemään jopa 3-vuotiaista tytöistä väririippuvaisia, jotka kelpuuttavat käyttöönsä vain vaaleanpunaisia tuotteita. Nirsojen pikkuprinsessojen yleistyminen leventää entisestään sukupuolten välistä kuilua ja vahvistaa stereotypioita.

Lyhyessä jutussa ei oteta kantaa siihen, onko myös pojat aivopesty? Vai onko väririippuvuus vain tyttöihin ja naisiin soveltuva asia? Brittiasiantuntijoita ei myöskään yksilöidä, joten kirjoitus jää roikkumaan ilmaan. Myös keskustelupalstoilla oli aktivoitu keskustelemaan aiheesta. Kaksplus keskustelupalsta tammikuu 2009:
nimimerkki äiti:
kyllähän se on kuulkaa niin että punainen tytölle, sininen pojalle -linja on ja pysyy. MIKSI muuttamaan? Tytöt on tyttöjä ja pojat on poikia, ei sitä samanlaisia olla, eikä tarvikkaan koska on luotu kahta eri sukupuolta.

nimimerkki vieras vastaa: Luomiset sikseen - eikö poika ole enää poika, jos sillä on punaista päällä? Tai pelottaako vanhempaa, että vastaantulijat eivät tunnista tyttöä tytöksi (hui kamalaa), ellei sitä ole kiedottu pinkkiin päästä varpaisiin?

Illassa pohdittiin myös feministin mahdollisuuksia olla raskaana. Onko yleensäkään mahdollista olla feministi ja raskaana? Osittain ajatus jäi hautumaan, sillä osallistujilla ei ollut omaa kokemusta raskaudesta ja näin ollen asiaa ei ollut ehkä mietitty. Tuttavien ja kavereiden kokemusten kautta saatiin kuitenkin juteltua hyvä tovi siitä, onko esimerkiksi raskaana olevan naisen ruumis kaikkien omaisuutta. Saako mahaa koskea kysymättä? Ja mitä on kollektiivinen odotus? Onko raskaana oleminen naisia yhdistävä tekijä ja ketä ovat nämä ”naiset”, jotka sopivat yhteiseen odotukseen? Lyhyesti pohdittiin myös äitien paremmuutta ja huonommuutta. Eli sitä, miten vahvasti esimerkiksi synnytyksessä käytettäviin kipulääkkeisiin suhtaudutaan ja miten huonoksi äiti leimataan, jos tämä ei imetä lastaan.

Sivistävä ilta 26.11: Talous ja sukupuoli

2009-12-06T00:40:00.001+02:00

Kansantaloustiedettä pitkään määritelleessä uusklassisessa taloustieteessä sukupuoli on pysytellyt näkymättömänä. Tämä asia on kuitenkin muuttumassa, ja etenkin sellaisilla taloustieteen alueilla kuten kehitystaloustieteessä ja perheen taloustieteessä on alettu tarkastella sukupuolta. Perusteluja sille, miksi kansantaloustieteessä on mielekästä tarkastella sukupuolta, ovat seuraavanlaisia; ensinnäkin miesten toimintatavat ovat korostuneet teorioissa, kuten se, että koulutuksen jälkeen siirrytään suoraan työmarkkinoille, jossa pysytellään sitten eläkeikään saakka. Politiikan vaikutukset ovat myös erilaiset naisille ja miehille, esimerkkinä yhteisverotus tai niin sanottu perheverotus, jonka seurauksena puolisoiden tuloerojen kasvu näyttää olevan miesten hyväksi. Kansantaloustieteessä on myös otettu huomioon naisten erilainen elämä, tästä esimerkkinä mainitaan aika työmarkkinoiden ulkopuolella sekä erilaiset työpaikat ja pienempi palkka. Sukupuolten roolit taloudessa ovat muuttuneet, taloustieteen perusteoriat olettavat mieltymykset ja elinympäristön muuttumattomaksi

Kansantaloustieteessä feminismin ajatellaan tulleen ajankohtaiseksi nimenomaan teollisen vallankumouksen aiheuttaman sukupuolten välisen työnjaon muuttumisen seurauksena.

Teollisen vallankumouksen alkuvaiheilla miehet lähtivät kodin ulkopuolelle töihin, jolloin miesten sekä naisten ja lasten elinpiirit eriytyvät. Tätä ennen elettiin omavaraistalouksissa, joissa kaikki tarvittava tehtiin itse, vaatteiden raaka-aineiden kasvatuksesta ruuanlaittoon, lasten rooli oli tällöin toimia työvoimana kotona naisten apuna. Teollistumisen edetessä lasten merkitys muuttui työvoimasta henkiseksi hyödyksi, samaan aikaan naisten työmäärä ja sen merkitys väheni ja miesten työ sai rahallisen arvon. Lopulta tultiin tilanteeseen, jossa naisilla oli tarve uusille rooleille sekä vapautumiseen kotoa työmarkkinoille.

Kansantaloustieteessä tarkastellaan myös naisten ja miesten asemaa työmarkkinoilla ja selityksiä naisten pienemmälle palkalle ovat muun muassa se, että naiset tienaavat kokopäivätöissä noin 70-80% miesten palkoista, naiset ovat useammin osa-aikatyössä, naiset osallistuvat harvemmin työmarkkinoille sekä näkymättömän työn osuus on naisilla miehiä suurempi. Suurimpana syynä palkkaeroille nähdään kuitenkin työmarkkinoiden eriytyminen. Kansantaloustieteessä on huomioitu myös miesten aseman muutokset, erityistä huomiota on annettu miesten lyhyemmälle eliniälle, miesten marginalisoitumiselle sekä miesten välisten erojen kasvulle ja teollisuuden miesvaltaisten sektoreiden taantumiselle. Tähän keskusteluun liittyy myös keskustelu palkka- ja pääomatulojen jakautumisesta. Kansantulo jakautuu työ- ja pääomatuloihin ja funktionaalinen tulonjako kuvaa kansantulon jakautumista näiden välillä, yksi sukupuolinäkökulma tähän on, että 70% pääomatuloista menee miehille ja 60% palkkatuloista menee miehille. Työmarkkinainstituutioiden politiikka vaikuttaa funktionaaliseen tulonjakoon ja inflaatioon. Pitkään kansantalouksissa vientisektorit ja niiden palkkasopimukset loivat raamit muiden alojen palkkasopimuksille, millaiset ovat siis palkkapolitiikan sukupuoliulottuvuudet? Teollisuudessa ja teknologiassa työn tuottavuus on korkea. Yhtenä palkkaeroja selittävänä tekijänä on pidetty myös sitä, että miesvaltaisten alojen työn tuottavuus on naisvaltaisia aloja korkeampi. Työn tuottavuus ei ole käsitteenä yksiselitteinen ja vaatisikin tarkempaa poliittista tarkastelua. Työmarkkinoiden lisäksi myös yhteiskunnan sosioekonominen malli vaikuttaa naisten asemaan taloudessa. Tällä viitataan siihen, kuinka hoiva, ansiotyö ja tulot jakautuvat perheissä, onko perheessä kaksi ansaitsijaa vai sekä hoivaaja että ansaitsija.

Neuvotteluasema on yksi keskeinen termi talouden sukupuolikeskustelussa. Neuvotteluasemalla viitataan yleensä miehen ja naisen asemaan avioliitossa ja heidän tilanteeseen mahdollisen avioeron jälkeen. Ero näyttäytyy eräänlaisena uhkakuvana, johon omaa asemaa peilataan. Tähän vaikuttavat sekä taloudelliset että sosiaaliset resurssit. Tästä hyvänä esimerkkinä toimivat morsius- tai myötäjäisrahat. Taiwanissa myötäjäisrahat ovat naisen omaisuutta, mikä parantaa naisen neuvotteluasemaa. Afrikassa puolestaan myötäjäisrahat menevät morsiamen vanhemmille ja eron sattuessa mies saa lapset, sekä morsiamen vanhemmat joutuvat palauttamaan myötäjäisrahat miehelle, joten tämä heikentää naisen neuvotteluasemaa avioliitossa. Köyhissä talouksissa on myös perheen sisällä eriarvoisuutta ja niukkojen resurssien takia naisia ja tyttölapsia diskriminoidaan kun resursseja jaetaan.

Mikroluotot ovat lisänneet naisten mahdollisuuksia taloudelliseen riippumattomuuteen kehitysmaissa. Mikroluotot kehitettiin vuonna 1983 Bangladeshissa taloustieteen professori Muhammad Yunuksen toimesta. Mikroluotot ovat pieniä lainoja ilman vakuuksia hyvin köyhille, enimmäkseen naisille. Naiset ovat lainanantajien suosiossa, koska he maksavat lainansa takaisin miehiä todennäköisemmin, tämän katsotaan johtuvan siitä, että naiset ovat vähemmän liikkuvaisia kuin miehet ja pelkäävät sanktioita miehiä enemmän. Mikroluottojen seurauksena luoton saaneen naisen työmäärä kasvoi, kun taas luoton saaneen miehen työmäärä väheni, myös naisten koulutuksen taso parani ja muu kuin maaomaisuus kasvoi. Mikroluotoissa on myös ongelmansa, rahat ovat vain osittain naisten päätäntävallassa. Luottoja myönnetään pääasiallisesti naisryhmille vakuuksien puuttuessa, mikäli lainaa ei makseta takaisin kukaan ryhmän naisista ei saa uutta lainaa. Tästä seuraavan vertaistuen on todettu vähentävän perheväkivaltaa, toisaalta on myös tuloksia jotka ovat osoittaneet väkivallan lisääntyneen. Mikroluotot lisäsivät naisten elämänlaatua, koulutusta ja statusta sekä paransi heidän kohtelua kotona ja yhteisössä. Taloustieteilijät ovat tässä yhteydessä pohtineet onko naisten aseman parantumisen taustalla mikroluoton mukana tuoma vertaisryhmä toiminut luottoa tärkeämpänä tekijänä.

Perheen taloustiede on myös eräs taloustieteen osa-alue, jossa sukupuolta on alettu analysoimaan yllämainittujen kehitystaloustieteen esimerkkien lisäksi. Tarkastellaan ensiksi neoklassista perheen mallia. Taloustieteilijät tutkivat pitkään taloudellisen ihmisen toimintaa, joka pyrki maksimoimaan vain omaa hyötyään, kunnes 1960-luvulla Gary Beckerin aloitteesta valtavirtataloustiede kiinnostui siitä kuinka naiset ja miehet käyttävät aikaansa ja varallisuuttaan perheen hyvinvoinnin maksimoimiseen. Problemaattista perheen taloustieteen ensimmäisissä malleissa oli se, että se kohteli perhettä yksimielisenä yksikkönä ja miehen ajateltiin tekevän yksinomaan perhettään hyödyntäviä päätöksiä. Käytännön esimerkit puhuvat kuitenkin tätä vastaan, esimerkiksi kun Iso-Britanniassa tehtiin kokeilu, jossa lapsilisät siirrettiin miehen tililtä naisen tilille huomattiin että sekä naisen että lasten hyvinvointi paranivat. Perheen taloustieteen yleisenä ongelmana on myös sen heteronormatiivisuus.

Sivistävä ilta 12.11: Prostituutio ja seksityö Suomessa ja siitä keskustelu; seksinoston kriminalisointi, ihmiskauppa, paritus ja seksuaalisuus

2009-11-13T22:38:00.006+02:00

Lainsäädäntö Suomessa

Vuonna 2005 Suomen hallitus esitti alustavan esityksen, että seksin osto tulisi kriminalisoida kokonaan. Hallituksen alustavassa esityksessä prostituution nähdään loukkaavan seksipalveluja tarjoavan henkilön koskemattomuutta, seksuaalista itsemääräämistä ja vapautta. Tähän esitykseen esimerkiksi SALLI (Seksialan Liitto ry) sekä Naisasialiitto Unioni ottivat kantaa. Esitys ei mennyt läpi sellaisenaan ja herätti paljon keskustelua mediassa koko ilmiöstä. 21.6.2006 Suomessa hyväksyttiin laki, jossa seksin ostaminen kiellettiin rajoitetusti. Tätä kutsutaan osittaiseksi seksin oston kriminalisoinniksi. Reilu kolme vuotta tämän lain säätämisen jälkeen on oikeusministeriössä asiasta tehty selvitys tässä kuussa, joten aihe tulee jälleen ajankohtaiseksi.

Osittainen seksin oston kriminalisointi tai rajattu asiakkuuden kriminalisointi tarkoittaa, että Suomessa seksin ostaminen on kiellettyä silloin, kun siihen liittyy paritus tai ihmiskauppa sekä alaikäiseltä ostaminen. Paritusta on jos toinen hyötyy toisen tarjoamista seksipalveluista, myös esimerkiksi asunnon järjestäminen/vuokraaminen seksipalveluita varten toiselle on kriminalisoitu samoin kuin seksityöhön houkutteleminen tai siitä markkinointi. Parituksen uhrilta ostetusta palvelusta voidaan tuomita sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi. Sitä vastoin seksin myyminen ei ole Suomessa kiellettyä, paitsi järjestyslain vastaisesti yleisellä paikalla. Toisin sanottuna Suomessa seksityöntekijöitä tai prostituoituja koskevat rajoitukset tapahtuvat rajoittamalla ostoa sekä kadulla tapahtuvaa myyntiä ja ostoa. Tämän vuoksi prostituution kysyntä ja tarjonta tapahtuu Suomessa lähinnä Internetissä tai muiden medioiden kautta peitetarinoilla ja koodeilla.

Vuodesta 1999 alkaen ulkomaalaislain perusteella on henkilö voitu karkottaa Suomesta, mikäli hänen "perustellusta syystä epäillään myyneen tai aikoneen myydä seksuaalipalveluja". Tätä lakimuutosta perusteltiin sillä, että idästä oli tullut paljon prostituoituja sekä paritusrikollisuutta. Tämän on kuitenkin katsottu lisänneen paritusrikollisuutta juuri maahanmuuttajaseksityöläisten osalta, sillä he ovat joutuneet myös uuden järjestyslain myötä toimimaan maan alla ja parituksen alaisena, koska eivät osaa kieltä ja kulttuurin sääntöjä ja tapoja. Viime vuosina kuitenkin on esitetty että paritusrikollisuus on kääntynyt laskuun viron EU-jäsenyyden myötä, sillä käännytyspykälä ei koske EU-kansalaisia ja tällöin seksityöläiset ovat voineet toimia itsenäisemmin myös Suomessa ilman parittajaa.

Ammatinharjoittajana prostituoitu on tällä hetkellä kirjanpito- ja verovelvollinen. Suomalainen prostituoitu voi siis Suomessa toimia verot maksavana ammatinharjoittajana, mikä tarkoittaa käytännössä toiminimen perustamista. Esimerkiksi stigmatisoinnin vuoksi se on kuitenkin usein hankalaa, jonka takia ammattia harjoittaessa toimitaan peitenimillä.

Arviot prostituoitujen määrästä Suomessa vaihtelevat suuresti. Anna Kontulan Sexpolle tekemän 2005-raportin mukaan heitä on noin 8000 yhteensä, joista noin puolet ulkomaalaisia, toisten arvioiden mukaan suomalaisia prostituoituja olisi 10-15 000 ja saman verran ulkomaalaisia päälle. Toisin sanottuna tietoa Suomessa tapahtuvasta prostituutiosta on hyvin vähän ja luvut vaihtelevat. Suomessa on siis jonkin verran ulkomaalaisia prostituoituja, joihin koko ilmiö useasti siis yhdistetäänkin.

Suomessa prostituutiosta keskustellaan pääasiassa kahdella linjalla

Proprostituutio-keskustelussa nähdään seksityö työn näkökulmasta, jolloin seksiä myyvällä tulisi olla samanlaiset oikeudet kuin muillakin työntekijöillä; oikeusturva, eläke, liitto jne. Seksipalvelujen myyminen pitäisi siis tunnustaa työnä, jolloin siitä keskusteleminen ei rajoittuisi moraalikeskusteluihin siitä mikä on oikeaa tai tervettä seksuaalisuutta eikä seksityö rinnastuisi suoraan ihmiskauppaan.

Exitprostituutio taas pyrkii koko ilmiön hävittämiseen, sillä se koetaan läpeensä väkivaltaisena ja naista alistavana ongelmana, jolloin seksityöntekijöitä tulisi kannustaa irti kyseisestä työstä. Esimerkiksi Unioni käyttää termiä prostituutio, kun taas SALLI on pyrkinyt tuomaan kielenkäyttöön termiä seksityö. Kontula käyttää molempia termejä tuodakseen esiin niiden takana olevia näkökulmaeroja ja sitä, että koko ilmiöstä puhutaan prostituutiona, vaikka seksityö on hänestä osuvampi nimitys eikä kanna mukanaan esimerkiksi huorastigmaa kuten termi prostituutio tekee.

Naisasialiitto Unionin mukaan prostituutiossa nainen myy seksuaalisuuttaan miehelle. Unioni esittää prostituution naisiin kohdistuvana väkivaltana ja hyväksikäyttönä. Prostituutio rinnastuu nais- ja/tai ihmiskauppaan. SALLI näkee osan prostituutiosta olevan ns. normaalia työtä, jossa myydään palveluja. Prostituution sisällä voidaan tehdä erilaisia jaotteluja. Jaottelu "pakotettuun" ja "vapaaehtoiseen" seksityöhön on kuitenkin ongelmallinen - missä määrin työ on koskaan vapaaehtoista?

SALLI näkee myös ihmiskaupan ongelmallisena, mutta ei katso sen olevan suoraan yhteydessä prostituutioon toisin kuin Unioni. SALLIn lausunnossa ihmiskauppaa ei voida ratkaista prostituutioon kohdistuvin lainsäädännöllisin keinoin. Niissä esitetään ratkaisuksi prostituoitujen auttamista niin, että he voisivat toimia laillisesti ja saisivat sosiaalista apua. Tämä auttaisi prostituoituja tunnistamaan paremmin mahdollisuutensa ja vaihtoehdot, jolloin he eivät ajautuisi niin helposti ihmiskaupan tai parituksen uhriksi tai pakkoprostituutioon. SALLIn pj. Johanna Sirkiä esittää, että prostituutio voidaan nähdä myös tietoisena ja harkittuna tekona, jolloin sitä ei voida rinnastaa ihmiskauppaan. Myös Kontula esittää, että seksityön kautta nainen voi rikkoa konventionaalista tapaa ymmärtää seksuaalisuus ja saada jonkinlaista autonomista tilaa seksityön kautta, kun seksityöläisen asema turvataan. Kontula yhdistää seksityön osaltaan työn prekarisoitumisesta käytyyn keskusteluun, jossa prekaariasemalle pyritään rakentamaan autonomian ja vastarinnan paikka, jonka kautta pätkätöitä ja "paskaduunia" tekevien työläisten mahdollisuudet parempiin työehtoihin ja -oloihin mahdollistuisivat.

Tekemällä naisista uhreja Unioni toistaa käsitystä, jonka mukaan mies on automaattisesti dominoiva ja aktiivinen osapuoli myös seksuaalisuuden suhteen. Unionin lausunnoissa uhritetaan prostituoitu. Samalla niissä toistuu Maria Lohikosken kritisoima malli, jossa suhteet järjestyvät "yhdensuuntaisena patriarkaalisiin rakenteisiin perustuvana". Mallissa ei oteta huomioon prostituoidun ja ostajan välistä vuorovaikutteista suhdetta. Mallissa prostituutio ilmiönä vähenee ikään kuin kausaalisesti vain, jos ostajan mahdollisuuksia kontrolloidaan ja rajoitetaan. Tällöin uhrittamalla prostituoitu toistetaan asetelmaa, jossa nainen nähdään rajoitettavan toiminnan eli oston kohteena eikä toimijana tai jopa autonomisena toimijana kuten Kontula pyrkii osan prostituutiosta näkemään.

Lohikosken mukaan myös miehet voivat olla kulttuuristen rakenteiden uhreja, jos miehen rooli seksuaalisesti aktiivisena konstituoidaan. Seksipalveluja ostanut mies voi kokea osansa passiivisemmaksi ottamalla toisenlaisen roolin kuin yleisesti mieheltä odotetaan ja näin toimia toisin. Lohikoski näkee prostituution tai seksityön mahdollistavan erilaisia rooleja, jos molemmat nähdään toimijoina eikä uhreina viktimisaatio-diskurssissa.

Prostituutiosta keskustellaan ja itä lähestytään siis eri tavoin ja eri käsittein, jolloin nämä tahot eivät oikeastaan keskustele keskenään.

Kontulan väitöskirja (2008) tekee uusia keskustelunavauksia Suomessa käytyyn prostituutiokeskusteluun. Hän pyrkii välttämään ilmiön tutkimiseen liittyvän patologisoinnin, medikalisoinnin ja uhrittamisen näkökulmat ja avaamaan myös niihin liittyviä ennakko-oletuksia. Kontulan voidaan siis sanoa pyrkivän myös työn näkökulman avaamisen kautta keskittymään siihen mikä rajoittaa seksityöstä keskustelua; koko keskustelua vaivaa huorastigma, joka rajoittaa myös tiedonsaantia itse ilmiöstä. Huonoimmassa asemassa olevat seksityöläiset eivät kovinkaan helposti saa omaa ääntänsä kuuluviin häpeän ja stigman alta. Huorastigman lisäksi ihmiskauppa ja törkeä parittaminen saattavat estää huono-osaisten seksipalvelujen myyjien kuulemisen. Kuitenkin Kontulan väitöskirjassa hahmottuu sellaista osaa prostituutiokeskustelusta, joka on aikaisemmin ollut lähes vaiettu ja antaa näin äänen myös itse toimijoille ja mahdollisuuden nähdä ylipäänsä seksityöntekijä toimijana.

Ketkä Suomessa tekevät seksityötä, kuka seksipalveluja käyttää ja kuinka ja liittyykö se aina rajat ylittävään ihmiskauppaan johon monet eri naisjärjestöt sen yhdistävät? Voidaanko prostituutiosta keskustella ilman että sorrutaan moralistisiin näkemyksiin naisten tai miesten seksuaalikäyttäytymisestä? Entä mitä ovat seksuaaliset normit ja kuinka niitä voidaan rikkoa Suomessa, jossa Kontulan mukaan seksuaalisuudesta puhuttaessa vallitsee edelleen erittäin moralistinen kristillinen sävy, johon Kontulan työ otsikkoa myöten osaksi ottakaakin kantaa?

"Pitkän kristillisen historian kuluessa yhteiskunta jakautui sukupuolimoraaliltaan kolmeen ryhmään: miehiin, naisiin ja epänaisiin, joita kutsuttiin huoriksi. Huorat olivat kaikkea sitä, mitä Neitsyt Maria ei ollut."

---

Ylläolevan tekstin taustamateriaalina on käytetty lähinnä Naisasialiitto Unionin, Seksialojen Liiton ja Tasa-arvoasiain neuvottelukunnan lausuntoja, Anna Kontulan vuonna 2008 Like-kustantamon julkaisemaa väitöskirjaa Punainen Eksodus ja Maria Lohikosken asiantuntijalausuntoa lakivaliokunnalle hallituksen esityksen HE 221/2005 vp johdosta. Tekstiin on myös tehty muokkauksia 16.11 Anna Kontulan tekemien korjausten pohjalta.

Sivistävä ilta 29.10: Feministinen radikaaliterapia

2009-11-02T20:35:00.003+02:00

Syysillan hämärtyessä kymmenisen naista ja miestä kerääntyi Hemingway'sin hissimusiikin ja tekotakan äärelle. Hienoisen järjestäytymissäätämisen jälkeen esittelimme itsemme radikaaliterapian mallilla lyhyellä esittely- ja fiiliskierroksella.

Feministinen radikaaliterapia (FRT) ei ole saanut nimeään radikaalifeminismistä, vaan sen juuret ovat radikaaliterapiassa. FRT on ryhmäterapiaa, jossa 6-8 naista kokoontuvat 2-3 tunniksi kerrallaan. Psykoterapian viitekehyksessä radikaaliksi sen tekee se, ettei terapiassa ole varsinaista terapeuttia läsnä. FRT:n toimintamuoto on ryhmädynamiikkaan ja ryhmän sisäiseen vuorovaikutukseen perustuvaa, toiminnallista, avoimeen ja toista kunnioittavaan ilmaisuun pyrkivää.

Feminististä siitä tekee se, että keskiössä on naisten voimaannuttaminen, oman äänen, tunteiden, halujen ja toiveiden löytäminen, tunnistaminen, sekä niiden toteuttaminen. Perinteisessä, stereotyyppisessä naisen roolissa usein vastuurationaalisuudeksi nimetyt odotukset toisten huomioimisesta voivat joskus olla voimakkaita ja estää naista toteuttamasta itseään ilman ulkopuolelta tulevaa hyväksyntää, tunnistamista tai kannustamista. Turvallisessa, tarkkarajaisessa ja säännöllisesti tapaavassa ryhmässä opetellaan vuorovaikutuksessa kaikkien omien tunteiden tunnistamista ja ilmaisua. Tunteita pyritään ilmaisemaan toisia ryhmäläisiä ja koko ryhmää kohtaan, jotta niitä osattaisiin toteuttaa sitten myös ulkopuolisessa todellisuudessa.

Taustaa FRT:lle löytyy psykoterapian ohella feminismistä. Henkilökohtaisten kokemusten yhdistäminen kulttuurisiin ja yhteiskunnallisiin rakenteisiin voi vapauttamisen ja voimaannuttamisen kautta mahdollistaa yksilöitä myös osallistumaan yhteiskunnan rakentamis- ja purkamisprosesseihin. Henkilökohtainen on poliittista, eikä naisten tule vain valittaa ja syytellä patriarkaattia syrjivästä ja naisia väheksyvästä asenteista ja käytännöistä, vaan vapautua niistä toimimaan aktiivisena subjektina. Tätä kautta kenties voimaantuneet naiset pystyisivät myös muuttamaan vallitsevia olosuhteita, tai ainakin tuomaan esiin toisenlaista näkökulmaa.

FRT:n ihmiskäsitys pyrkii purkamaan dikotomiaa "sairaan" ja "terveen" ihmisen väliltä. Tärkeintä ei ole ihmisen sopeuttaminen vallitsevien vaatimusten mukaiseksi - tarkemmin sanottuna, naista ei haluta pakottaa sopeutumaan vallitseviin naisstereotypioihin.

Ryhmän kokoontumista säätelevät tarkat säännöt. Säännöillä pyritään luomaan tasavertaisuutta, luottamusta ja turvallisuutta ryhmäläisten kesken. Itse terapian menetelmiä ovat kierrokset, joilla käsitellään esimerkiksi tunteita, vuorovaikutusta ja ihmissuhteita omista lähtökohdista käsin. Yleistämistä, arviointia ja neuvontaa ei toisten asioita kohtaan sallita, ainoastaan tukemista ja omien kokemusten vertailua suhteessa toisen kokemuksiin. Esiin nousevat henkilökohtaiset kokemukset nostetaan yhteiskunnalliselle, yleiselle tasolle omalla kierroksellaan.

Ryhmässä ei pitäisi olla auktoriteetteja eikä ensimmäisten 12 kerran jälkeen myöskään neuvonantajaa. Silti käytännössä retorisilla keinoilla ja ryhmädynamiikalla voi ryhmistä muotoutua hyvin erilaisia eri osallistujille.

Illan aikana pohdimme terapiakulttuuria yleisemminkin, muun muassa seuraavia asioita (jos jokin näistä kirvoittaa sinut kirjoittamaan jotain, lahetä se osoitteeseen nastary@gmail.com!):

Pahoin- ja hyvinvointia, kuka ja mikä määrittää, kuinka voidaan huonosti, milloin hyvin, missä sairaan ja terveen ihmisen raja menee? Jos terapiassa "parannutaan" tai "eheydytään", mistä pisteestä mihin silloin kuljetaan?

Minkälaisia ihmiskäsityksiä eri terapioiden ja menetelmien takana on? Millaisia käsityksiä sukupuolesta ja seksuaalisuudesta sieltä löytyy?

Onko nykyajan "terapiavillityksistä" ja "oman autenttisen itsensä löytämisestä" tullut bisnestä? Kertooko nykyisen terapiakulttuurin muotoutuminen itsensä etsimisen ja kehittämisen ideaalina jotain myös kulttuurin feminisoitumisesta? Koskeeko postmodernia ihmisihannetta vaateet olla alituiseen keskeneräinen, itseensä keskittyvä kehittäjä? Mikä taho hyötyy itseään kehittävistä ihmisistä, palveleeko se vain kulutusmarkkinoita identiteetin etsintä eri kulutusidentiteettien kautta, entä työmarkkinoita tai politiikkaa?

Seuraavissa linkeissä lisää luettavaa FRT:stä.

Satu Hintikan

haastattelu

pro gradu -tutkielma

Feministinen radikaaliterapia itsehoitomenetelmänä ja naisen identiteetin tukijana

Irmeli Laitisen

haastattelu

väitöskirja

Depression in/by/for women

Tiedostamisesta kirjoittamiseen (ja kaikkea siltä väliltä)

2009-10-23T12:44:00.003+03:00

Kaikesta riekkumisesta huolimatta Jyväskylän yliopiston naistutkimuksen professuuria ei täytetä eikä hakua maisteriohjelmaan avata. Se juna mitä odoteltiin ilmeisesti meni jo. Miksi, miten ja mitä kautta näin pääsi käymään, on osakseen jäänyt hämärän peittoon hallinnointina, mikä kuvaa muuttuvan yliopistomaailman tilaa. Jyväskylässä naistutkimus jatkuu Allianssi-yhteistyönä Tampereen kanssa, mikä herättääkin miettimään mitä seuraavaksi ja kuinka katsetta voidaan suunnata eteenpäin?

Naistutkimuksemme 20-vuotisjuhlan puheessaan emerita professori Liisa Lautamatti toi osuvasti esille juuri tähän "hetkeen" liittyen näkökulman naisliikkeen ja naistutkimuksen välisen suhteen välttämättömyydestä. Lautamatti epäili tunteeko feministinen nykykeskustelu enää sanoja kuten "tiedostamisryhmä". Mielestäni Lautamatin puheenvuoro herättää osuvasti kysymään, missä naistutkimusta tai feminististä tiedostamista tehdään, jos meidät ajetaan ulos paikoista, joihin monet ovat sellaisen toiminnan osaksi yhdistäneet. Muuallakin kuin vain yliopiston sisällä tehdään paljon "naistutkimusta", "sukupuolien tutkimusta", "sukupuolijärjestelmän tutkimista" jne. Ainejärjestötoiminta heiluu jossain yliopiston ja sen ulkopuolisen maailman välitiloissa, ulottaen lonkeroitaan molempiin alueisiin. Nastan järjestämät Sivistävät illat ovat esimerkki tällaisesta toiminnasta.

Edellisessä Sivistävässä illassa puhuttiin feministisistä julkaisuista, joista tehtiin listausta sen pohjalta mitä nyt kukin niistä tiesi. Puhuttiin myös siitä, miten oman tekstin tuottaminen tuntuu olevan aina niin suuren kynnyksen takana. Kuinka voisimme itse ilman korkeita "kynnyksiä" tai "kaappeja" tai "kattoja" asettelematta ja/tai sitten niistä käsin osallistua kirjoittamaan feminististä tekstiä? Materiaaliahan, tässä siis esimerkiksi puhetta, Sivistävissä illoissa tuotetaan jatkuvasti, joten luontevalta tuntuu, että sitä voisi tuoda myös tekstiksi tänne Nastan blogiin. Teksti voi olla kenen tahansa kirjoittamaa, joko illan alustajan tai keskustelijan tai useamman paikallaolijan.

Omien mielipiteiden kirjoittamista on aina hyvä harjoitella, ja Nastan blogi tarjoaa nyt siihen areenan. Me haluamme rohkaista, kannustaa ja innostaa ihan jokaista kirjoittamaan - mielipiteitä, arvosteluja, vuodatuksia, raportteja, esseitä, kommentteja aikaisempiin teksteihin, kaunokirjallisia tuotoksia, IHAN MITÄ VAAN. Mikä on sellaista feminististä tekstiä, jota itse haluaisit lukea? Jokaisella on ääni, joten opetellaan jotenkin yhdessä ja toisiamme tukien (kädestä ei tarvitse pitää kiinni, jos ei halua) käyttämään sitä.

Lähetä tekstit osoitteeseen nastary@gmail.com. Voit julkaista ne omalla nimelläsi, nimimerkillä tai nimettömänä (blogin asetusten mukaan blogimerkinnän kirjoittajaksi tulee aina "Nastalainen", ja se riittää). Kirjoitusten kommentointimahdollisuus on tällä hetkellä poistettu.

Kynnykset ja emmäosaa-asenne vittuun meidän tekstintuottamisesta.

Laura Mankki (opiskelija, naistutkimuksen laitoksen harjoittelija)
Maija Lähteenmäki (opiskelija, Nastan pj)

Sivistävän illan satoa feministisistä julkaisuista

2009-10-20T13:10:00.004+03:00

Seuraavat suomalaiset, suomenkieliset julkaisut nousivat esille illan keskustelussa ja löytyivät nopeasti Internetistä hakemalla. Se ei tarkoita sitä, että nämä olisivat ainoat, saati jotenkin parhaimmat, julkaisut. Jos haluat esittää korjauksia tai ehdotuksia, ota yhteyttä osoitteeseen nastary@gmail.com. Tässä kuitenkin muutama tutustuttava linkki niille, joita asia kiehtoo:

Tulva-lehteä julkaisee Naisasialiitto Unioni.

Poliittisista naisjärjestöistä Demarinaiset julkaisee Dooris-lehteä, "feministeille, kaappifeministeille, profeministeille, liberaalifeministeille, ekofeministeille, radikaalifeministeille, anarkofeministeille, naisille, miehille, transsukupuolisille, tuleville feministeille - eli aivan kaikille." Myös muut poliittisten puolueiden naisjärjestöt julkaisevat lehtiä (Kokoomus Suomen naista, Keskusta Avain-lehteä ja Vasemmistoliitto Pippuria), mutta yksikään näistä ei suoranaisesti julistaudu "feministiseksi" julkaisuksi.

Tasa-arvoasiain neuvottelukunta TANE julkaisee neljästi vuodessa ilmestyvää laajassa mielessä tasa-arvoasioihin keskittyvää Tasa-arvo -lehteä.

Internetissä ilmestyy "kierofeministiseksi julkaisuksi" itseään tituleeraava Kettu-lehti.

Monien eri tekijöiden feminististä sarjakuvaa löytää osoitteesta www.narttu.net.

Tampereen ylisopiston nais- ja miestutkimuksen ainejärjestö julkaisee Elämys ja analyysi -lehteä, joka koostuu opiskelijoiden kirjoituksista.

Pienlehtiä eli zinejä ilmestyy sitä mukaa kun joku niitä aina tekee, ja kattavaa listaa Suomessa ilmestyvistä pienlehdistä on hankala saada tai tehdä. Zinejen idea ja voima piilee siinä, että kuka tahansa voi tehdä niitä, kun vaan hommaan ryhtyy. Näin tee se itse -asenne ja feminismi kietoutuvat mielenkiintoisesti yhteen. Reija ystävällisesti vinkkasi muutamasta artikkelista, jotka asiaa liippaavat:

Yhden pienlehden löytää täältä: http://www.myspace.com/kujelehti

Mielenkiintoisia linkkejä löytää myös osoitteesta http://www.minna.fi/minna/media/linkit.htm

Blogien maailma on loputon, ja niihin voi jokainen uppoutua löytämällä ensin yhden ja sitä kautta toisen blogin.

Toivottavasti näistä oli jollekin iloa ja apua!

Hallitus 2009-2010 esittäytyy

2009-10-13T13:00:00.006+03:00

Puheenjohtaja Lähteenmäki syntyi aikoinaan merenrannalle ja keskisuomettuu nyt viidettä vuottaan pääaineenaan valtio-oppi. Maija hymyilee hämmentävän paljon tuntemastaan ärsytyksestä huolimatta, käyttää tietoisesti termiä Burma Myanmarin sijasta sekä on löytänyt kotinsa maailman machoimmasta, seksistisimmästä ja sovinistisimmasta alakulttuurista. Nastaa Maija luotsaa korkeaotsaisella innolla ja hellällä rakkaudella naistutkimusta ja ainejärjestötoimintaa kohtaan. Kaikenlaisiin yhteydenottoihin, ideoihin ja kyselyihin vastataan osoitteessa maija.lahteenmaki@gmail.com.

Salla Majanen on neljännen vuoden yhteiskuntapolitiikan opiskelija joka lukee pitkänä sivuaineenaan naistutkimusta. Järjestöaktiivin uusin aluevaltaus on Nastan varapuheenjohtajuus. Sallan intohimoina on erityisesti sukupuolikysymys työelämässä, sukupuolen merkitys hoivatyössä sekä filosofiset keskustelut – viinilasin kanssa tai ilman. Mitä tulee Nastaan ja sen toimintaan, Salla tahtoo edistää oppimista tukevaa toimintaa ja luoda Nastasta tiivistä yhteistyötä laitoksen kanssa tekevä, yhtenäinen ainejärjestö, jossa etusijalla ovat opiskelijoiden toiveet.

Sihteeri Jenny viimeistelee graduaan ja jaksaa edelleen innostua elokuvista, vaikka gradussaan niitä käsitteleekin. Yhteisöllisyys on toinen asia, josta tämä yhteiskuntatieteilijän alku jaksaa myös innostua ja toivookin, että tänä lukuvuonna Nastan toimintaan saadaan mukaan lisää ajattelevia ihmisiä.

Lasse Ranta on neljännen vuoden historianopiskelija pääkaupunkiseudulta. Nykyinen pesäkolo sijaitsee Kortepohjan Pentagonissa, asunnossa, jonka ikkuna antaa etelään. 'Miksi historiaa,' kysyimma. 'Koska pääsee ottamaan kantaa nolaamatta itseänsä, ‘ vastasi hän. Lasselle on kehittynyt hoivavietti ja hän toivookin syntyvänsä uudesti kanaemona. Ulko-opintoaikana Lasse harrastaa populaareja marginaaliasioita, kuten kirjoittamista, korttipelejä, F1:n fanittamista sekä metallimusiikkia.

Heidi Vanhanen on Taidekasvatuksen ikiopiskelija vuosimallia 2004 ja pitkäaikainen Nastan toiminnan tukija. Nyt Heidi on vihdoin ja viimein saatu nakitetuksi myös hallitukseen, rivijäseneksi, tiemmä. Jos Taidekasvatus ei sano mitään, niin se on vähän niinkuin Taidehistoria, muttei sittenkään. Isona Heidi ei aio tulla kuvisopettajaksi, vaan kammioonsa hautautuneen elokuva- ja sukupuolitutkijan ura kiehtoo. Naistutkimus tuli sivuaineeksi jo varhaisessa vaiheessa ja näin jälkeenpään Heidi katuu ettei vaihtanut sitä myös pääaineeksi vielä kun oli mahdollisuus. Ehkä joskus sitten. Opintojaan Heidi on tehnyt fiilispohjalta, minkä vuoksi näin graduvaiheessa Heidi on havahtunut huomaamaan, että myös ne epämiellyttävät kurssit pitäisi tehdä. Mielummin Heidi katselisi vain elokuvia ja pohdiskelisi hämäriä kahvikupin ääressä.

Sonja Puolakka, hallituksen varajäsen
Kasvatustieteen jo ännännen vuoden pääaineopiskelija, joka on tehnyt enemmän opintoviikkoja pitkästä sivuaineestaan naistutkimuksesta Jyväskylän yliopistossa kuin pääaineestaan. Tästä syystä asianomainen haluaisi tehdä oikeutta opiskelemalleen alalle ja vaihtaa vielä pääainetta naistutkimukseen ennen valmistumistaan ja saattaa pisteet (lue:rahat) sinne minne ne kuuluisivat!
Rooli Nastassa on kannatusjäsenmäinen, mutta sitä ei koskaan tiedä mihin kaikkialle elämässä eteen tulevat mahdollisuudet voisivat naista ja nastaa kuljettaa...

Sivistävä ilta 15.10 - feminististen julkaisujen tila Suomessa?

2009-10-05T22:35:00.001+03:00

Syksyn toisessa sivistävässä illassa aiheena feministiset julkaisut Suomessa.

Onko niitä muita kuin Tulva?
Entäpä verkkojulkaisuja, radio- tai tv-ohjelmia?
Seuraatko itse jotain (feminististä) mediaa, vaikkapa blogia?
Tiedätkö jonkun feministisen pienlehden?
Tekeekö joku tällä hetkellä erinomaista feminististä sarjakuvaa?
Oletko jäänyt koukkuun seuraamaan jotain ulkomaalaista feminististä julkaisua, jollaista toivoisit Suomeenkin?
Millaiselle julkaisulle mielestäsi olisi tarvetta?
Ja lopuksi: Olisitko ehkä valmis itse osallistumaan jonkinlaisen julkaisun tekoon?

Tuo itsesi ja tietämyksesi paikalle torstaina 15.10 Hemingway'siin kl 19 alkaen. Jos itselläsi on jotain julkaisuja, tuo ne ihmeessä paikalle, tai esimerkiksi internet-portaalien osoitteita, kootaan niistä vaikka kattava lista kaikkien muidenkin käyttöön.

Tervetuloa paikalle uudet ja vanhat kävijät, pääaineesta ja opintopistemäärästä välittämättä!

Sivistävät illat käyntiin taas lokakuussa

2009-09-22T11:16:00.004+03:00

Terve naiseen ja mieheen,

Nastan jo vähintäänkin legendaarisiksi käyneet Sivistävät illat käynnistelevät itsensä taas lokakuun alussa. Tervetuloa sivistämään ja sivistymään aina parillisten viikkojen torstai-iltana klo 19 eteenpäin Kauppakadun Hemingway'siin, paitsi poikkeuksellisesti ensimmäinen kerta, joka on jo keskiviikkona 30.9. Seuraavat kerrat ovat 15.10., 29.10., 12.11., 26.11. ja 10.12. Laita tulevat tapaamiset kalenteriin jo nyt, ettet ole väärässä paikassa väärään aikaan!

Sivistävissä illoissa on tarkoitus kerääntyä saman pöydän ääreen oppimaan keskustelua ja kuuntelua, vaihtamaan ajatuksia ja mielipiteitä ja tapaamaan muita ihmisiä. Kaikki ovat lämpimästi tervetulleita pääaineesta, aikaisemmasta osallistumisesta tai opintopistemäärästä välittämättä. Pienimuotoisen alustuksen pohjalta keskustellaan milloin mistäkin aiheesta sukupuolinäkökulmasta käsin. Jos olet kiinnostunut keskusteluttamaan ihmisiä aiheesta, joiden kirjo on valtava (opintoihisi liittyvä asia, viime aikoina mietityttänyt ilmiö, henkilö, lukemasi kirja, näkemäsi elokuva, oppimasi asia, tai jotain ihan muuta), ota yhteyttä Nastan porukkaan.

Ensi viikon keskustelua johdattelee eteenpäin mm kysymykset siitä, millaista on naistutkimuksen opiskelujen jälkeen tehdä naistutkimuksellista työtä (eli siis kyllä, tältäkin alalta voi työllistyä, ja vielä kesken opintojen - tule tapaamaan ilmielävää esimerkkiä!), mistä siinä suvauksessa oikein on kyse jne. Tervetuloa paikalle, Hemingway'sissa nähdään!

Syksyn ensimmäinen kokous maanantaina

2009-09-11T12:52:00.002+03:00

Nastan hallitus kokoustaa maanantaina 14.9. kello 17 alkaen yliopiston kirjaston kolmannen kerroksen ryhmätyötilassa 336. Nykyisen hallituksen lisäksi paikalle ovat tervetulleet kaikki ainejärjestötoiminnasta kiinnostuneet; nyt on oikea aika tulla kertomaan, millaista toimintaa haluat Nastan järjestävän alkaneen lukuvuoden aikana! Hallituskokoonpano tulee muuttumaan syyskokouksessa, joka kutsutaan koolle lokakuun alkupuolella. Jos naistutkimuksen ainejärjestön hallituksessa toimiminen kiinnostaa, olisi kätevää siitä tulla jo tähän kokoukseen itsensä ilmiantamaan.

Lauantaina 12. syyskuuta Jyväskylän SETA järjestää Ilokivessä syksyn ensimmäiset bileensä. Huhujen mukaan näitä kekkereitä ei kannata missata.

Muistakaahan käydä myös tutustumassa yliopiston kirjastolla lokakuun alkuun saakka pystyssäolevaan naistutkimuksen taipaleesta kertovaan näyttelyyn. Se on juhlavuosi nyt, onnea Jyväskylän yliopiston naistutkimus 20vee. Pidetäänhan lippua jatkossakin korkealla!

JYVÄSKYLÄN YLIOPISTON NAISTUTKIMUS 20 VUOTTA!

2009-08-24T15:26:00.001+03:00

Juhlaseminaari

Juhlaseminaari pidetään torstaina 10. syyskuuta 2009, klo 14–17 Paulaharjun salissa, Villa Ranassa (Seminaarinkatu 15, Jyväskylä). Seminaarissa muistellaan naistutkimuksen vakiinnuttamisen vaiheita ja pohditaan oppiaineen merkitystä ja tulevaisuutta niin opettajien kuin opiskelijoidenkin näkökulmasta. Seminaari on kaikille avoin ja maksuton.

Lisätietoja ja seminaarin ohjelma

Näyttely

Jyväskyläläisen naistutkimuksen vaiherikkaaseen historiaan voit tutustua myös näyttelyssä, joka on avoinna Jyväskylän yliopiston pääkirjaston II kerroksessa koko syyskuun ajan. Näyttely on toteutettu yhteistyössä Jyväskylän yliopiston museon kanssa.

Kevään kampanjoinnin yhteenvetoa

2009-05-30T20:16:00.011+03:00

Nasta ry on kevään ajan kampanjoinut naistutkimuksen oppiaineen säilyttämisen puolesta Jyväskylän yliopistossa sekä naistutkimuksen professuurin virantäytön puolesta. Tässä hieman tämän hetkistä tilannekatsausta sekä tietoa siitä kuinka vielä voi asioihin vaikuttaa.

Yfi-laitos kokousti 18.5. Naistutkimuksen oppiaineesta paikalla oli lehtori Jaana Kuusipalo ja Nastasta varapuheenjohtaja Reija Katainen. Kokous ei ollut päättävä kokous, vaan siellä käytyjen keskustelujen pohjalta laaditaan laitoksen talous- ja toimintasuunnitelma, joka vahvistetaan kesäkuun kokouksessa. Kesäkuussa vahvistettava TTS esitetään syksyn tulosneuvottelukokouksessa, jolloin sille voi vielä käydä mitä tahansa. Eli mitään varmaa rahoituksesta tai sen puuttumisesta ei voida sanoa ennen syksyä.

Rehtori Aino Sallinen on ystävällisesti ilmoittanut ottavansa vastaan Nasta ry:n edustajat kesäkuun 16. päivä. Tuossa tilaisuudessa Salliselle tullaan luovuttamaan adressi professuurin virantäytön puolesta sekä kirjekampanjan kirjeet. Pidämme tätä tapaamista vielä yhtenä tärkeänä mahdollisena vaikutuskeinona. Vielä ehtii kirjoittaa! Kaikki kesäkuun 12:een päivään mennessä lähetetyt kirjeet otetaan vielä mukaan.

Kevätpiknik

2009-05-08T14:49:00.003+03:00

Perinteistä kevätpiknikiä vietetään Mattilannimessä torstaina 14.5 kello 16:00 alkaen.
Sään salliessa ollaan ulkona ja sateen sattuessa B-rakennuksen kahvitilassa.

Tarjolla pientä syötävää ja juotavaa sekä loistavaa seuraa!
Ilmoittautumiset etukäteen nastary@gmail.com

Tervetuloa!

VIIKSIBILEET!!!

2009-05-02T00:09:00.011+03:00

Onko maailmassa olemassa hienompaa asiaa kuin viikset?

Niinpä.

Nasta järjestää VIIKSIBILEET Rentukassa tiistaina 5.5. klo 21-03. Nyt nollataan yhdessä! Viikset voi kasvattaa, liimata tai vaikka askarrella, ja hienoin viiksi-ilmestys palkitaan. Menossa mukana DJ Rasva-J sekä paikan päällä myös visailua.
Tervetuloa pitämään hauskaa!!

Rentukan opiskelijaystävällisesti hinnoiteltuja juomia pääsee nauttimaan vaivaisella kahden euron sisäänpääsymaksulla.
Vaikkei olisikaan viiksiä.

Tervetuloa!!

KIRJOITUSPYYNTÖ

2009-04-28T20:19:00.001+03:00

Nasta on organisoinut kirjekampanjan, johon kaikki ovat vapaita osallistumaan:

Hei Sinä, joka olet joskus istunut naistutkimuksen luennolla, tehnyt aineesta kirjatentin tai muuten vain koet henkisesti naistutkimuksen jollain tapaa merkitykselliseksi aineeksi Jyväskylän yliopiston ainevalikoimassa.

Nyt on aika tarttua sähköpostikynään, ja kirjoittaa Jyväskylän yliopiston rehtorille Aino Salliselle kirje, miksi naistutkimus juuri Sinun mielestäsi on aine, joka pitäisi yliopiston tarjonnassa säilyttää vähintään nykylaajuudessaan. Miksi Sinä olet opiskellut naistutkimusta ja mitä se on antanut muihin yliopisto-opintoihisi?

Kirjoita kirje, lyhyt tai pitkä, teoreettinen tai musta-tuntuu, muodollinen tai epämuodollinen, vihainen tai iloinen, ja lähetä se osoitteeseen nastary@gmail.com 25.toukokuuta mennessä. Nasta ry kokoaa kirjeet yhteen, printtaa sähköisesti liikkuneet sanat paperille ja luovuttaa kaikki kirjeet rehtori Aino Salliselle kesäkuun alussa.

Jokaisella kirjeellä on väliä - jo "Johdantokurssilla oli mielenkiintoista." on riittävä ja ehdottomasti lähettämisen arvoinen!

Kevään viimeinen sivistävä ilta 29.4

2009-04-24T20:36:00.001+03:00

Nastan järjestämässä tämän kevään viimeisessä sivistävässä illassa aiheena

Vapaita suhteita, seurustelua, itsellistä elämää vai romanttista rakkautta?

Minkälaisissa suhteissa/suhteessa sinä haluaisit elää? Ihmissuhteet eivät rakennu tyhjiössä, vaan aina tietyssä ajassa, siinä vallalla olevien käsitysten, puhetapojen ja käytäntöjen kehyksessä. Annukka Lahti alustaa tutkimussuunnitelmansa pohjalta aikamme parisuhteisiin liitetyistä käsityksistä ja erityisesti ei-heteroseksuaalisista suhteista tässä kehyksessä. Tule keskustelemaan omista käsityksistäsi, peloistasi ja toiveistasi seurusteluun, romanttiseen rakkauteen ja muihin ihmissuhteisiin liittyen.

Tervetuloa! Kauppakadun Hemingway'sissa keskiviikkona 29.4 klo 18 alkaen. Tuo kaveri jos et tahdo tulla yksin. Opintopistemäärällä tai pääaineella ei ole väliä, olet tervetullut!

Naistutkimuksen tilanteesta Jyväskylän yliopistossa

2009-04-23T16:10:00.002+03:00

Jotta kiinnostuneet pysyvät ajan tasalla, pyrin koostamaan tähän tekstiin kaiken oleellisen tämän hetkisistä tiedoista liittyen naistutkimuksen oppiaineen tulevaisuuteen Jyväskylän yliopistossa.

Tällä hetkellähän JY:ssa on mahdollista lukea naistutkimusta vapaana sivuaineena perus-, aine- ja syventävät opinnot. Tämän lisäksi yliopistossamme on pyörinyt naistutkimuksen maisteriohjelma vuodesta 2005, jonka sisäänotto jätettiin kuitenkin tänä keväänä ensimmäistä kertaa väliin.
Opetushenkilökunnan vahvuus oppiaineessamme on tällä hetkellä kolme. Syksyllä 2009 tilanne tulee kuitenkin muuttumaan. Yhteiskuntatieteiden laitoksen taloustilanteen vuoksi todennäköisin opetushenkilökunnan määrä tulee olemaan kaksi henkilöä, joista toinen on yliopiston lehtori.
Naistutkimuksen oppiaineen nykylaajuudessaan säilymisen kannalta nyt puuttuvan professuurin viranhaun aukaiseminen on elintärkeää. Vuonna 2009 tämä ei varmuudella tule tapahtumaan. Seuraava mahdollinen professuurin aukaiseminen sijoittuu siis vuoteen 2010.
Miksi naistutkimus sitten on yhteiskuntatieteiden laitoksella aine, joka tiukassa rahatilanteessa ajetaan tiukkaan nurkkaan? Naistutkimus ei tuota riittävästi tutkintoja, joiden kautta oppiaine saisi rahaa kassaan.
Maisteriohjelma ilman oppiaineen professorin tuomaa profilointia taas ei ymmärrettävästi vedä tarpeeksi hakijoita. Entä miksi joku edes harkitsisi jatko-opintojaan Jyväskylän naistutkimukseen, kun professuuria ei tällä hetkellä ole näkyvilläkään? Naistutkimus on sen sijaan vuodesta toiseen kerännyt yhä suuremman joukon sivuaineilijoita ja juuri sivuaineopiskelija paljoudellaan tekee naistutkimuksesta koko yliopiston yhteisen aineen. Sivuaineopiskelijat eivät kuitenkaan tuota tutkintoja, joten yliopiston talousmaailmassa nuo opintopisteet kolisevat muihin kassoihin kuin naistutkimuksen kannattavuuden kassaan. Esimerkiksi Helsingin yliopistossa myös sivuaineopintopisteet vaikuttavat aineen taloustilanteeseen. Jyväskylässä tätä käytäntöä ei tunneta.

Ainejärjestömme Nasta ry tulee kuluvan kevään aikana kampanjoimaan naistutkimuksen professuurin haun aukaisemisen puolesta. Ensi lukuvuotta koskevat taloudelliset päätökset syntyvät kesän aikana, eli syksyllä oletettavasti tiedämme avataanko professuuri keväällä 2010 tai jatkuuko maisteriohjelman sisäänotto vuoden päästä taas normaalisti.

Liity Nastan sähköpostilistalle jos haluat olla vaikuttamassa oppiaineen tulevaisuuteen.
Kevätterkuin Nastan puheenjohtaja Hanna Hoo

Mielenilmaus kirjastolla 21.4.2009

2009-04-21T19:09:00.027+03:00

Kokoonnuimme pääkirjastolle mielenilmaukseen
naistutkimuksen opetuksen puolesta.
Kiinnitimme paikalle lakanan ja jokainen naistutkimuksen
tilasta huolestunut ohikulkija sai kiinnittää siihen pään.

Mukana myös Lyyli-leidi

Lakana alkoi täyttyä ripeää vauhtia...

Lopulta meillä oli 165 naamaa lakanassa!
Tavoitteemme oli saada ainakin 132 naamaan, jotka vastaavat viime syksyn johdantokurssin suorittaneita opiskelijoita. Yksi tavoite siis suoritettu! Lämmin kiitos kaikille osallistuneille!

Muistakaa allekirjoittaa adressi professuurin puolesta! :)

2009-04-20T13:43:00.001+03:00

Allekirjoita adressi Jyväskylän yliopiston naistutkimuksen profesuurin haun avaamiseksi ja oppiaineen säilyttämisen puolesta!

Tuulinen tilanne

2009-04-17T22:53:00.006+03:00

Ensi viikon tiistaina, 21. huhtikuuta, järjestämme Nastan hallituksen ja Yhteinen Yliopisto-liikkeen kanssa yhteisvoimin hiljaisen mielenilmauksen naistutkimuksen oppiaineen elinvoimaisena säilyttämisen puolesta.

Ideana on virittää yliopiston kirjaston eteen lakana, johon jokainen, joka asian puolesta tuntee halua mielipiteensä ilmaista, saa kiinnittää paperisen pään lakanaan.

Tule mukaan ja osallistu! Toimitaan yhdessä!!

Nastan hallitus esittäytyy

2009-04-17T21:56:00.000+03:00

Hanna Houtsonen on journalistiikan ja naistutkimuksen
pääaineopiskelija, vaikka alunperin hänen piti vastustaa systeemiä ja jättää yliopistolla pyöriminen koneistolle. Vapaa-ajallaan puheenjohtaja Houtsonen pelaa jalkapalloa, kuuntelee Fröbelin palikoita tai on erimieltä - huvikseen. Opinnoissaan Houtsonen on keskittynyt kritisoimaan, kaikkea, kaikkia ja ennen kaikkea kaikkea muuta. Nastassa Houtsonen vastaa asioiden delegoimisesta ja äänessä olemisesta. Tämän takia voi Houtsoseen ottaa yhteyttä ihan vaan vaikka huvikseenkin. Vastauksia tippuu osoitteesta nastary@gmail.com

Reija Katainen toimii Nastan varapuheenjohtajana ja tiedottavana propagandaministerinä. Reijan aineyhdistelmä koostuu naistutkimuksesta, kirjallisuudesta ja kulttuurihistoriasta sekä harrastukset rodunjalostuksesta thai-kissoilla, keikoilla käymisestä ja lukemisesta.

Nastan sihteeri Jenny Säilävaara opiskelee naistutkimuksen maisterinohjelmassa. Gradu alkaa hahmottua käsittelemään toimintaelokuvia ja äitiyttä. Opintoja on kertynyt sosiologiasta, valtio-opista, journalistiikasta ja hajanaisista kieliopinnoista. Elokuvat ovat Jennyn intohimo, joten tulossa on varmasti elokuva-aiheista ohjelmaa. Ehdotuksia otetaan vastaan!

Katja Oranen on tuttu monille Nastan entisenä puheenjohtajana ja lukuisista muista luottamustoimista. Tässä hallituksessa Katja jakaa asiantuntemustaan kirstunvartijan tehtävissä.

Lasse Ranta on kolmannen vuoden historianopiskelija pääkaupunkiseudulta. Nykyinen pesäkolo sijaitsee Kortepohjan Pentagonissa, asunnossa, jonka ikkuna antaa etelään. 'Miksi historiaa,' kysyimma. 'Koska pääsee ottamaan kantaa nolaamatta itseäänsä,' vastasi hän. Lasselle on kehittynyt hoivavietti ja hän toivookin syntyvänsä uudesti kanaemona. Ulko-opintoaikana Lasse harrastaa populaareja marginaaliasioita, kuten kirjoittamista, korttipelejä, F1:n fanittamista sekä metallimusiikkia. Nastassa Lasse, yhdessä Sallan kaa, järjestää bileitä ja muuta tapahtumaa sinulle, sinulle ja sinulle.

Salla Majanen on kolmannen vuoden yhteiskuntapolitiikan opiskelija joka lukee pitkänä sivuaineenaan naistutkimusta. Järjestöaktiivin uusin aluevaltaus on tapahtumista vastaaminen Nastassa yhdessä Lassen kanssa. Sallan intohimoina on erityisesti sukupuolikysymys työelämässä, sukupuolen merkitys hoivatyössä sekä filosofiset keskustelut – viinilasin kanssa tai ilman. Mitä tulee Nastaan ja sen toimintaan, Salla tahtoo edistää oppimista tukevaa toimintaa ja luoda Nastasta tiivistä yhteistyötä laitoksen kanssa tekevä, yhtenäinen ainejärjestö, jossa etusijalla ovat opiskelijoiden toiveet.

Maija Lähteenmäki syntyi aikoinaan merenrannalle ja keskisuomettuu nyt neljättä vuottaan pääaineenaan valtio-oppi, josta ei henno vaihtaa pois, vaikka naistutkimus vetääkin puoleensa olemalla koko yliopistomaailman kiinnostavin ja kaunein helmi. Nastassa Maija vastaa koulutuspoliittisesta puolesta - jos koulutusjärjestelmässä, opetuksen tasossa tai laadussa tai tyylissä tai mihin tahansa naistutkimuksen itse opiskeluun liittyvässä on kysyttävää, ideoita tai kritiikkiä, ota yhteyttä. Kopo-vastaavuuden lisäksi Maija on hallituksen askarteluministeri – luvassa on vielä joskus terapeuttisia askarteluiltoja.

Hennamari Toiviainen on sosiologian pääaineopiskelija ja valmistelee graduaan työn ja perheen yhteensovittamisesta. Sivuaineina Hennamarilla on johtaminen, valtio-oppi ja naistutkimus. Hennamari on kotoisin Oulusta, ja hänen juurensa ovat Lapissa ja Venäjän Karjalassa. Hennamari on kiinnostunut yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta, politiikasta, kirjallisuudesta ja matkustelusta. Vapaa-ajallaan Hennamari harrastaa monimuotoista liikuntaa ja lukemista sekä politikoi ja hoitaa järjestöelämään liittyviä luottamustoimiaan. Erityisesti hänen osaamisaluettaan on sosiaalipolitiikka. Nastassa Hennamari on toiminut usean vuoden ajan eri titteleillä ja tänä vuonna jokapaikan höylänä.

Hallituksen varajäsen Henna Ruskovaara on naistutkimuksen sivuaineopiskelija. Pääaineenaan Henna opiskelee sosiologiaa, johon tekee parhaillaan gradua. Naistutkimus on ollut Hennalle rakas ja tärkeä sivuaine ja siinä on tullut vastaan yliopistoajan kiinnostavimmat kurssit ja parhaat opettajat. Henna on ollut mukana Nastan toiminnassa vuodesta 2004 ja haluaa olla valmistumiseensakin asti, koska pitää tärkeänä, että naistutkimuksen opiskelijat voivat tavata ja toimia yhdessä samanhenkisessä seurassa luentosalien ja seminaarien ulkopuolellakin.